lauantai 31. toukokuuta 2014

Sentään jotain iloista

Syödyistä puista huolimatta huomaan puutarhassa päivittäin kaikkea kivaa ja ilahduttavaa.

Lehdossa vanha rodo avaa kohta kukkansa.




Uudet rodot pitävät kukinnassa näköjään välivuoden, koska nupuiksi luulemani kasvu olikin vain uusien lehtien alkuja. Rodojen juurella tuoksumatara valtaa tilaa, ja hyvä niin. Se on oikein nätti tuoksukasvi.




Unelmatädykettä riivin rankasti pois vuosi, pari sitten mutta onneksi sitä jäi kuitenkin jäljelle. Näin pystypäisenä se on itse asiassa oikein kaunis ja sopii hyvin yhteen kurjenmiekkojen kanssa. Ne eivät jostain syystä näytä kukkivan tänä vuonna.




Vuonna 2011 hankittu Itoh-pioni ´First Arrival´ ei ikinä viihtynyt pelikentän varjopenkissä, ja vihdoin tänä keväänä siirsin sen kirsikkapenkkiin. Paikanvaihto näyttäisi olleen sille hyväksi. Uusia lehtiä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 




Lämpö ja sade ovat saaneet puutarhan räjähtämään kasvuun pelikentän kukkapenkeissä: niin kirsikkapenkissä...






... varjopenkissä...




...kuin aurinkopenkissä.




Suurta iloa antavat myös pikkuruinen potager ja tuleva, edelleen rakentamista odotteleva kasvihuone.

Harson alla kasvavat salaatit, porkkanat ja muut pikkusyötävät ja ruukussa amppelimansikka. En ole muuten aiemmin törmännyt syötävään mansikkaan, jolla on vaaleanpunaiset kukat.




´William Baffin´ -pilariruusu selvisi ensimmäisestä talvestaan ja kasvattaa nyt versojaan potagerin kaaressa.




Kasvihuone tulee kasvulaatikoiden taakse. Nyt paikalla on pelkkä kuoppa, joka odottaa sorakuormaa. Ja ihan takana vielä toistaiseksi on näkyvissä naapurin komposti. Kunhan kasvihuone on valmis, rakennamme sen taakse oman kompostialueen ja näkösuojaksi aidan. 

Päivän tärkein toivotus melkein unohtui: ihanaa, aurinkoista, pitkää kesää kaikille lomansa tänään aloittaville koululaisille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti