Makamikin väriloistoa tyttären kuvaamana pari päivää sitten.
Ja alla tänäiltana samainen Makamik jo haalistuneena, ihan kuin kivipestynä.
Onneksi vanhat koristeomenapensaat ja -puu jaksavat vielä kukkia.
Ja ihmeiden ihme! Se kovia kokenut, pupun syömä omenapuu kukkii tänä keväänä enemmän kuin koskaan aiemmin!
Nurmikkoa saa leikata tosissaan. Kolmesti viikossa on tähänastinen ennätys. Voikukkiakin on tullut kaivettua niin, että kämmenet ovat rakoilla ja takajalat jumissa tuntikausien kyykistelystä.
Kaikesta huolimatta tämä taitaa olla kuitenkin sitä nautinnollisinta puutarha-aikaa!
Kesäkukkaistutukset alkavat pikkuhiljaa hiipiä sinne tänne puutarhaan. Altakastelevat ruukut ovat hyvä vaihtoehto laiskalle puutarhurille, varsinkin puutarhan reunamille, josta on pitkä matka vesipisteelle.
Perennat ovat nousseet kunnolla ja pakko on uskoa silmiään, että penkit ovat täynnä vaikka heti lumien sulettua tilaa luulee aina olevan vielä yhdelle kasville. Silloin voi käydä niin, aiemmassa postauksessa mainitun dementia horticulturin myötävaikutuksella ehkä, että istuttaa vahingossa liian tiiviisti tai muuten vaan tyhmästi. Vai mitä sanotte näistä istutuksista?
Kuusi liljaa muodostaa jonon...
Ukonhattu ja viime vuonna istutettu vaaleanpunainen Palava rakkaus vieri vieressä...
Ja toinen ukonhattu tarkalleen kahden liljan keskellä, kylki kyljessä...
Voiko enää tämän tarkemmin sihti osua kohdalleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti