Tunnustan. Olen lehti- ja kirjahullu. Hyllyt notkuvat kirjoista entuudestaan mutta silti kokoelmaa pitää aina täydentää uutuuksilla.
Nyt tarkempaa lukemista odottaa vastailmestynyt Suomen kauneimmat puutarhat -kirja, jonka hain postista eilen. Minervan kustantama ja Kirsi Tuomisen toimittama, yhteistyössä Viherpiha-lehden kanssa toteutettu kirja esittelee 20 suomalaista puutarhaa. Kaikki puutarhat on esitelty aiemmin lehdessä mutta ainakaan minua se ei haittaa. Pidän itse juurikin tällaisista fiilistelykirjoista, joiden kautta pääsee kurkistamaan erilaisiin puutarhoihin.
Huvikseni pinosin yhteen kaikki puutarhaan liittyvät kirjat, kuten jossain blogissa muistelen jonkun tehneen jo aiemmin, ja aikamoinen kasa kirjoja onkin ehtinyt kertyä. En kyllä tiedä, onko ihan viisasta laittaa tätä kuvaa näytille, kun mieskin saattaa joskus tänne blogiin kurkistaa... mutta otetaan riski. Onhan maailmassa suurempiakin paheita kuin kirjojen keräily. :-)
Ensimmäisin puutarhaan liittyvä kirjani oli Otavan Puutarhakirja vuodelta 1993.
Jos se aikoinaan avasi kokonaan uuden maailman niin Eija Klaucken Englantilainen puutarha suorastaan räjäytti tajunnan. Sen jälkeen ei elämään vuosikausiin mahtunut mitään muuta kuin puutarha ja kasvit.
Kaikkia näitä kirjoja muistellessa on hauska huomata tietynlainen kehityskaari niiden hankkimisessa ja lukemisessa. Aluksi kiinnostivat tietopainotteiset kasvikirjat perennoista, köynnöksistä, pensaista ja puista. Näitä seurasi pihan rakentamiseen ja suunnitteluun liittyvä kirjallisuus. Ja nyt vaan fiilistelen puutarhoja kuvailevien kirjojen parissa. Kehitys on tietenkin kulkenut käsi kädessä puutarhaharrastuksen kanssa. Alussa oli tärkeä imeä itseensä suuri määrä tietoa, joka sitten piti osata hyödyntää oman pihan suunnittelussa. Ja nyt on fiilistelyn vuoro, kun lähes koko puutarha alkaa olla täyteen rakennettu.
Jo pitkään ylivoimainen suosikkini on ollut Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Suomalaisia unelmapuutarhoja. Saapa nähdä viekö uusi hankinta siltä ykköspaikan.