Kesä mielessä

Pilvisin talvi 50 vuoteen alkaa kääntyä lopuilleen. Kalenterin mukaan ensi perjantaina alkaa jo kevät. 

Nämä viime kevään ja kesän puutarhakuvat saavat ajatukset siirtymään tulevaan puutarhakauteen.

Eikä haittaa vaikka kuvat ovat tässä ajallisesti epäjärjestyksessä. Kuva toukokuulta tai elokuulta; ihan sama kunhan siinä näkyy vihreää ja paljon kukkia!

Lankaa, ruukkuja ja pelargonioita

Käynti Plantagenilla kartutti vaatimatonta pelargoniakokoelmaa kahdella pienellä taimella. Nyt keittiön ikkunalla kasvavat omissa uusissa, pikkuruisissa ruukuissansa P. Fragens Doft (vasemmalla) ja Pelargonium zonale 'Kr. Mary' Kungliga (oikealla). 

Ruukkujen takana luotinarurulla samaisesta kaupasta. Nuo puiset narurullat ovat minusta vastustamattomia eikä niitä ikinä ole liikaa.

Vanha pelargoniakin näyttää joten kuten selvinneen toisesta talvesta sisätiloissa. Itse asiassa en tiedä, onko pelargonioita jäljellä yksi vai kaksi. Alunperin istutin tähän samaan ruukkuun yhden Mårbackan ja jonkun (muistaakseni) ruusunnuppupelargonin. Molemmat kukkivat viime kesänä, tosin heikosti mutta kuitenkin sen verran, etten raatsinut heittää niitä pois. Talven aikana osa oksista kuitenkin kuoli, ja luulen, että jäljellä on enää vain toista lajia. 

Yhden pistokkaan nappasin talteen ja istutin ruukun oikeaan reunaan. Jännä nähdä, selviääkö se ikinä kukkaan asti.

Pelargonioiden lisäksi kotiin, olohuoneen ikkunalaudalle kulkeutui kaksi lankaköynnöstä. Yhdessä murattikaarien kanssa ne muodostavat ikkunalla hauskan siluetin.

Puutarhan epätoivottuja vieraita, osa 2

Jo on röyhkeys huipussaan tällä siimahännällä. Siinä sitä vain mussutetaan ja keikistellään kaikessa rauhassa kameran edessä eikä olla yleisöstä moksiskaan. 

Vielä joku aika sitten se sentään tajusi puikahtaa karkuun heti, kun ikkunassa vähänkin häivähti liikettä.

Voi pupu, minkä teit!

Puutarha sai toissa yönä nälkäisen vierailijan.

Jäljet lumessa paljastavat pupun reitin omenapuulta toiselle.

Siinä meni ensi kesän omenasato.

No, jos rehellisiä ollaan niin sato-odotukset eivät olleet suuren suuria. Viime kesänä toinen puu ei tehnyt yhtään omenaa ja toinen viisi. Niistäkin kolme oli muumiotautisia.

Helmikuun ensimmäinen viikonloppu

Uutena vuotena piti aloittaa uusi elämä. Blogin suhteen se tarkoitti, että kuvaisin puutarhaa jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. No, uuden vuoden päivänä emme olleet kotona, joten tavoite siirtyi kuukauden viimeiseen päivään. Sekin tuli ja meni ja kamera pysyi kaapissa. 

Nyt tavoitteena on jokaisen kuukauden ensimmäinen viikonloppu. Lauantai tai sunnuntai. Antaa vähän jouston varaa huonomuistiselle... Tässä siis puutarha helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Sunnuntai 3.2.2013 klo 10.15. Pilvipoutaa ja tyyntä. Lämpötila -1C°.

Talvisia koristeita

Pakkanen on koristellut vihervitriinin lasit hauraalla jääpitsillä. Maailma näyttää kauniilta mutta sumealta, kun katsoo sitä tuon kauniin pitsin läpi.

Puhtaalla hangella näkyy eläinten jälkiä kuin kauniita koristeita. Hyvin erottuvista varpaankuvista ja siivenpyyhkäisyistä voi arvuutella kulkijaa: pupu, harakka, orava, myyrä...

Tässä taannoin yritin itsekin tehdä talvisia koristeita. Tammikuun alun pakkasista innostuneena kokeilin jäälyhdyn tekemistä. Vettä sankoon ja sanko pakkaseen. Helppoa kuin heinän teko. Vaan ei minulle. Jäälyhty jäi vesilyhdyksi ja lätsähti maahan, kun muka varovasti irrotin sitä sangosta. Tulipahan taas kerran todistetuksi, ettei jäälyhdyt oo mun juttu.