lauantai 28. heinäkuuta 2012

Tuoli

Tuoli (muistaakseni Nordalin) pysäytti katseen jossain puutarha- tai sisustuslehdessä keväällä. Sama tuoli näkyi olevan myös useamman verkkokaupan valikoimissa. Koska satanen pienestä puutarhatuolista tuntui minusta liian kovalta hinnalta, jäi tuoli hankkimatta.

Kunnes lomareissu Hangossa ystävien luona toi tuolin suoraan eteeni. Siinä se könötti yhden sisustuskaupan oven ulkopuolella. Iloinen yllätys oli, että kyseisen kappaleen saisi puoleen hintaan, koska istuimesta oli yksi lauta irti. Laudan kiinnitys kahdella ruuvilla ei ole homma eikä mikään, joten pakkohan tuoli oli ostaa.






Tuoli saa viettää kesän ulkosalla takkahuoneen edustalla. Talveksi siirrän sen puutarhahuoneeseen. Kummassakaan paikassa ei todennäköisesti kukaan tule siinä ikinä istumaan mutta on se vaan niin nätti! 


Kumma juttu ettei mies ymmärrä tätä tuoliasiaa ollenkaan...

torstai 26. heinäkuuta 2012

Sekoilevat liljat

Liljakukot ovat aiemmin saaneet minut kiertämään liljat kaukaa. Se on harmittanut kovasti, näyttäväthän liljankukat jotenkin eksoottisilta ja erottuvat muista, "tavallisista", kukista.


Viime syksynä en kuitenkaan voinut ohittaa sipulipaketteja, joiden kuvissa koreili ihanan näköisiä liljoja. Ajattelin, että pääseehän niistä nopeasti eroon, jos kukkoja ilmaantuu. Valitsin sipuleita pitkään ja hartaasti ja kaikista ihanista vaihtoehdoista päädyin lopulta kahteen vaaleanpunaiseen ja kolmeen valkoiseen liljaan.


"Vaaleanpunaiset" liljat ovat nyt aloittaneet kukintansa ja näyttävät tältä:



Voi vietävä. Ovatkohan sipulit menneet pakatessa sekaisin vai voiko maaperä jotenkin vaikuttaa liljan väriin?




Oranssi sopii kyllä hyvin hopeamarunan harmaaseen, keijunkukan purppuraan ja mirrinmintun siniseen. Mutta ei värimintun vaaleanpunaiseen. Makuasioita tietenkin mutta luulen, että jos kukkoja ei ilmaannu niin siirrän nämä liljat talon taakse "tulipenkkiin" keltaisten piiskujen ja kallionauhusten, oranssien tarhapäivänliljojen ja tulikellukoiden, punaisen värimintun sekä sinisten ja liilojen kurjenmiekkojen luokse. 


Jännityksellä odotan valkoisten liljojen kukintaa.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ruusu on ruusu on ruusu


Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen, niinhän sitä tavataan sanoa. Viime talvet ovat puolestaan täällä ykkösvyöhykkeellä olleet poikkeuksellisen runsaslumisia, mikä on ollut hieno juttu joillekin aremmille kasveille, mm. ruusuille. Onhan lumi mitä parhain talvisuoja pakkasta vastaan. 


Lunta kummempaa talvisuojaa en ruusuille enää käytäkään. Muutama vuosi sitten suojasin ruusut hellästi pakkaspeitteillä, tarkasti ohjeiden mukaan. Keväällä suojahuppujen alta paljastuivat lyhyeksi kalutut, kuivat rangat. Myyrillä oli ollut lämpimät pippalot peitteiden suojissa!




Bonica 82


Terassin muurilla kasvavat Bonica 82 -ruusut eivät ennenkään ole pettäneet mutta tänä kesänä niiden kukinto on todella runsas, ehkä juuri hyvän talven jäljiltä. Kukkia on niin paljon, etteivät varret jaksa kannatella kaikkien painoa. Olenkin keräillyt katkenneita oksia maljakkoon sisälle. Olen myös poistanut lakastuneita kukintoja, mikä säästää energiaa nupuille sekä edistää ja jatkaa ruusun kukintaa. Vanha ja hyväksi havaittu kikka, joka todella toimii!


Bonica 82 -ruusujen lisäksi puutarhassamme kasvavat:



Viiniruusu eli Rosa Lübecker Rotspon - ryhmäruusu
nimensä mukaisesti viininpunaiset kukat kuin samettia

Leonardo da Vinci - ryhmäruusu
kukat vaaleanpunaiset


Neidon punastus eli Maiden´s Blush
(tunnetaan myös nimellä Nymfin reisi, Cuisse de Nymphe) - neidonruusu
kukat vaaleanpunaiset


Snow Pavement - Rosa Rugosa
lehdistö harmaanvihreä, vaaleanpunaiset kukat
taittuvat sini-harmaaseen


Louise Bugnet - tarhakurtturuusu
nuput puna-valkoiset, kukat valkoiset


New Dawn - köynnösruusu
kukat vaaleanpunaiset
Flammentantz - köynnösruusu
kukat tummanpunaiset


Edellisten lisäksi puutarhassamme kasvavat:
maantieruusu (Rosa Rugosa?), reunustaa pihatietä, tyytyy vähään ja tunkee läpi vaikka asfaltista, siemenistä saa hyvää kutituspulveria...


yksi nimetön, ilmeisesti joku tarhakurtturuusu tai sen sukulainen
Pohjantähti - köynnösruusu, ihana ja yllättävä jäännös aiemmin poistetusta köynnöksestä, kestävä ja kaunis mutta jumalattoman piikkinen!


Rosa Glauca eli punalehtiruusu, edellisen veroinen yllätys, versonut ilmeisesti lintujen kuljettamasta siemenestä








PS otsikko on lainaa Gertrud Steinilta

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Puutarhahuone

Alussa meillä oli vain "lämmin" varasto, jossa ei voinut pitää mitään, koska tila on epäkäytännöllisen pitkä ja kapea, kylmä ja siellä haisi pahalta. Varasto oli monta vuotta tyhjillään kunnes viime kesänä keksimme, että tehdään siitä esikoiselle paikka kuivata ja säilyttää kiekkovarusteita (kaikki kiekkopoikien vanhemmat tietävät kuinka pahalle NE voivat haista...).


Siitä se sitten lähti. Samalla, kun Rakentaja ja Rahastonhoitaja purkivat varaston alkutekijöihinsä, paikkasivat katon, vaihtoivat homehtuneet sisä- ja ulkopuoliset laudat uusiin ja rakensivat uutta, alkoi minun mielikuvitukseni laukata. 


Tilastahan saisi oivallisen puutarhahuoneen! Rakentaja ja Rahastonhoitaja suhtautuivat muutokseen onneksi myötämielisesti, ehkä siksi, että tilan lämmittäminen vaatisi ikkunoiden ja oven uusimista ja kukkaron pohjaa venytettiin jo toiseen projektiin eli tiehen. Puolivalmis tila jätettiin talven yli odottamaan uusia, tarkempia sisustussuunnitelmia.


Tänä kesänä rakennustyö jatkui ja - ta daa! Nyt minulla on oma puutarhahuone.




Oven ulkopuolelle kiinnitin metallisen sydänkranssin, joka kirvoitti lähimmäiset vinoilemaan, että sydänkranssit koristavat yleensä ulkohuusseja. 





Mutta minä en välitä vinoilusta. Olen puutarhahuoneesta niin onnellinen.

Kiitos rakentajalle ja rahastonhoitajalle!









PS esikoisen kiekkokamat kuivuvat ensi kaudellakin kodinhoitohuoneessa...



torstai 5. heinäkuuta 2012

Mieluinen vieras

Kova tuhina ja rapina pensaikossa paljasti mieluisan ja odotetun vieraan.



Ensimmäistä kertaa näimme siilin puutarhassamme viime syksynä. Parhaimmillaan suloisia piikkipalloja vieraili pihallamme kolmin kappalein enkä malttanut olla ruokkimatta niitä. Nopeasti ne oppivat, mistä ruokaa saa helposti. Koiranmakkarat ja muut herkut hävisivät vadilta vauhdilla. Tällä kertaa täytyy muistaa jättää niiden mahaan tilaa myös etanoille. Niitä meidän pihassa riittäisi vaikka kokonaiselle siilisuvulle!