Ai, etteikö lumi sula? Kyllä vain sulaa. Ja vauhdilla. Kohta kotiin pääsee vain kanootilla tai Noan arkilla. Ja varastopiipahdukselle täytyy varautua sukelluskellolla. Sieluni silmin näen, kuinka joku päivä töistä palatessa ruohonleikkuri lipuu kotiovella vastaan.
Mieleen hiipii epäilys, että syy vedenpaisumukseen löytyy peiliin katsomalla. Tuliko lumet luotua talvella talon vierestä liian suurpiirteisesti? Vai menikö viime kesän pihatieremontin korot ja kallistukset ihan pas...shaksi? Maailmassa on suurempiakin murheita mutta täytyy sanoa, että tämä vedenpaisumus harmittaa.
Lumi ei nyt vain ota sulaakseen, ja keväisistä pääsiäiskuvista voi vain haaveilla, kun ulkokuvissa näkyvät aina vain samat kinokset ja lumikasat. Onneksi pienillä viherhankinnoilla saa pääsiäiseksi edes sisälle vähän vihertävää fiilistä.
Palmusunnuntain piristykseksi keittiön harmaa puulaatikko sai koristeekseen keltaiset begoniat ja yhden viherkasvin, jonka nimeä en muista. Hauska piippo joka tapauksessa, vaikka se näyttääkin lähinnä permanentatulta ruohosipulilta.
Ja olkkarin pöydälle oli pakko ostaa tämä sininen hortensia, kun se kaupassa suorastaan huusi päästä mukaan... Näitä katsellessa ja auringon paistaessa kelpaa odotella pääsiäistä. Silloin kesä on jo taas viikon lähempänä.
Mieltä kirkastavan auringonvalon lisäksi päivää piristää kimppu herkkiä, vaaleanpunaisia tulppaaneja. Väri on todella herkullinen ja kukan muoto kauniin trumpettimainen.
Kiitos äidille kauniista kimpusta!
Kaunis väri ja uhkea muoto löytyvät myös tältä sinitiaiselta. On vissiin tullut vierailtua ahkerasti lintulaudalla...
Tytär otti kuvan ikkunan läpi. Siitä sameus. Hm, seuraavaksi listalla taitaa olla ikkunoiden pesu.
Eri puolille puutarhaa sijoitetut siemen- ja talibaarit ovat olleet ruuhkaksi asti täynnä ruokavieraita. Kiitokseksi murkinasta puutarhassa raikaa keväällä heleä kiitoslaulu. Ja jos oikein hyvin käy, ruokavieraat jäävät puutarhaan kesäasukeiksi ja syövät kirvat ja muut perennoja tuhoavat öttiäiset pois.
Kevät ja pääsiäinen mielessä puutarhakaupassa. Tietäähän sen miten siinä lopulta käy. Kotiin ei pääse tyhjin käsin. Helmililjojen ja viikonlopun ihanan auringonpaisteen mukana kotiin tuli ripaus kevättä.
Tosin iltapimeydellä otetussa kuvassa ei kyllä ole tietoakaan auringonpaisteesta. Ainoa, mikä kameran salamavalon lisäksi valaisee, on varaston seinälle unohtunut jouluvalo.