torstai 17. heinäkuuta 2014

Allaspuutarha

Aikaisin aamulla auringonvalo siivilöityy allaspuutarhaan sireenilehdistön läpi...





... paljastaa yökasteen japaninverivaahteran lehdillä...





... ja läpivalaisee kiinanpioni ´Duchess de Nemourin´ valkeat kukat.





Varhainen, kaunis aamu sekä eilinen urakointi allaspuutarhassa innoittivat kuvaamaan tätä puutarhamme pientä nurkkausta, joka tuppaa välillä jäämään unohduksiin. Pöydästä ja tuoleista huolimatta siellä ei tule istuskeltua eikä muutenkaan vietettyä aikaa.

Suojainen, noin viidenkymmenen neliön kokoinen allaspuutarha sijoittuu  tonttimme takaosaan. Se rajautuu kahdelta reunalta taloon ja varastoon. Naapurin puolelle suojaa antavat vanhat sireenit ja aidat: naapurin puuaita sekä oma leikattu tuija-aitamme. Takaosa avautuu rakentumattomalle pellolle, josta allaspuutarhan erottaa avo-oja. Onneksi tuulensuojana kasvaa pari mäntyä ja vanha orapihlaja-aita.


Allaspuutarhan pikkupöytää koristavat tänä kesänä hoitokukat. Kuvaan ojentuu mukaan myös sirotuomipihlajan oksa marjoineen.




´Duchess de Nemourin´ valkoiset kukat ja japaninverivaahteran punaiset lehdet erottuvat muuten niin pelkistetyn vihreästä matosta. Etualalla syysmaksaruohon kukinta odottaa vielä vuoroaan.






Kuunliljat kurottavat kohti allasta.




Puutarhan hoidon helpottamiseksi allaspuutarhaan on valittu pääasiassa havuja ja melkein itsekseen toimeentulevia lehtiperennoja. Pioni, kevätvihma ja pikkutöyhtöangervo ovat muutoin ainoita perennoja. Keväällä väriloistoa tarjoavat vanhat sireenit sekä sirotuomipihlaja. Loppukesästä pylvästä koristaa muutama kärhö.






Allaspuutarhan kruunaamaton kuningatar on minusta tämä äidiltä saatu nimetön kuunlilja.





keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Karjalanneitoja

Valtava rivistö roikkuvia, kerrottuja karjalanneitoja vanhan, hankolaisen pitsihuvilan kuistilla pysäytti. Entisestä inhokista tuli kertaheitolla yksi suosikkikausikukkiani.

Tänä kesänä karjalanneidot sitten koristavat "bermudankolmiota"...






... ja hoidossa olevat lainaneidot ilahduttavat keittiönikkunalla parvekkeen alla.




Näitä täytyy hankkia myös ensi kesänä.






sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Ruusujen aikaa

´Maiden´s blush´ jaksaa ihastuttaa. Voisin tuijotella sitä loputtomiin.








Lähes samansävyinen on Rosa Rugosa -ryhmän ´Snow pavement´. Olkoonkin se tavallinen kurttulehtiruusu, pidän siitä silti kovasti.






Ja kolmaskin utuisen haalean vaaleanpunainen ruusu aloittelee kukintaansa. ´New Dawn´ on avannut ensimmäinen kukkansa.





Keväisin ´New Dawn´ -köynnösruusu herää talviunilta takuuvarmasti mutta valitettavasti sen korkeus jää joka vuosi noin metriin. Kukista notkuvasta ruusupergolasta saa vain haaveilla.





Vähän punertavammat ´Bonica 82´ -ruusut ottivat nokkiinsa talvileikkauksesta. Lämmin ja vähäluminen talvi herätti kipinän puutarhailuun ja yli-innokkaana leikkasin nämä terassin muurilla kasvavat ruusut helmikuussa. Neljästä ruususta yksi aloittelee nyt kukintaansa, toisessa on nuppuja ja kaksi muuta heräilevät vasta nyt tästä shokkikäsittelystä. Hyvä niin, luulin, jo niitä kokonaan menetetyiksi.





Pidän paljon myös tästä nimettömästä, voimakkaan punaisesta ruususta. 





Sen väri sopii hyvin yhteen ´Palace purple´ -keijunkukkien tummien lehtien kanssa.





Joka kerta kukinnan alkaessa hylkään aikeeni hävittää tämän poloisen ruusun, vaikka yhtä varmasti kevääntulon kanssa se on toukkien, kirvojen ja ties minkä ötököiden ja tautien rumentama. Mutta kukkiessa, ah, aina niin kaunis.



lauantai 12. heinäkuuta 2014

Pieni tarina pihatiestä ja aidasta

Pitkä ja vaiheikas pihatieprojekti alkaa vihdoin olla maalissa. Jee!




2012 poistimme pihatien varrelta nämä vanhat, vänkyrät vuorimännyt.







Samana vuonna teimme pihatien kokonaan uusiksi: vanhaa tienpohjaa kaavittiin pois ja tilalle tuotiin kivituhkaa. Tien viereen, poistettujen vuorimäntyjen paikalle suunniteltiin nurmikko (=tilaa lumelle), ja sen toiselle, pelikentän puoleiselle reunalle, aita. Tulevaa aitaa ja nurmikkoa varten savimaata kaavittiin paikoitellen pois jopa puolen metrin syvyydeltä (=siltä-varalta-jos-joskus-paikalle-haluaisi-istuttaa-jonkun-puun-tai-pensaan...) .

Mutta sitten, jokin tökki suunnitellussa aitamallissa, ja päätimme jättää projektin muhimaan. Ja se muhi. Ja muhi. Ja tuona aikana rikkakasveilla oli hyvää aikaa kasvaa...






Vihdoin tänä kesänä keksimme hyvän aitamallin ja herätimme kaksi vuotta muhineen projektin henkiin. 

Mutta ennen aidan rakentamista piti poistaa nuo vuorimäntyjen paikalle kasvaneet rikkakasvit. Miksi, oi miksi, niille ei tullut tehtyä mitään jo aiemmin? Vaati yhdeksän tuntia helvetillistä raadantaa (anteeksi brutaali kielenkäyttö) ennen kuin paikka oli suunnilleen putsattu uutta multaa, nurmikkoa ja aitaa varten. Itse aidan rakennus ja pystytys tapahtui sukkelaan, kiitos riuskojen rakentajien!









Enää pitää maalata ja sahata tolpat oikeaan mittaan ja asentaa niihin pihavalaisimet. Nurmikko saa jäädä odottamaan syksyä, sillä näillä heinäkuun melkein-helteillä sitä on turha yrittää saada kasvamaan.



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kaksi neitoa ja herra

Tänään illan tähtinä loistavat hurmaavat neitokaiset ja yksi herra.

Ensimmäinen neito on vanhastaan tuttu: ´Maiden´s blush´ -ruusu, joka alkaa nyt availla nuppujaan.




Neidon punastus on tosiaan kuvaava nimi tälle ruusukaunottarelle. Pidän kovasti sen pallomaisista nupuista, pienistä, tiiviistä kukista ja niiden vaaleasta, ujosta punerruksesta.

Ujoudesta ei sen sijaan ole tietoakaan tämän uuden, tai pitäisi oikeastaan sanoa näiden uusien, kaunottarien kohdalla. Tämä rohkea, kolmesta alastomasta naishahmosta koostuva kukkapylväs löysi paikkansa tulipenkistä, häveliäästi kuitenkin päivänliljojen, väriminttujen ja piiskujen keskeltä.




Kukkaruukun sijaan laitoin pylvään päälle samansävyisen "ananaksen". Sopivat minun mielestä yhteen kuin nenä päähän!

Kiitos äidille tästä uusiokäyttöön päässeestä koristuksesta.

Ja missä kauniita neitoja siellä myös herraseuraa. Jossain aiemmassa postauksessa etäisesti esitelty ´William Baffin´-ruusu näyttää kyllä kaikkea muuta kuin maskuliiniselta.




Vai mitä mieltä olette tästä loistavan pinkistä kukinnasta?




tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kukko ja kotilo

Nyt ne ovat täällä. Liljakukot ovat löytäneet kirsikkapenkin liljat. Yäk.

Toistaiseksi havaintoja on vain yksittäisistä yksilöistä. Ne on onneksi helppo nitistää.




Jokailtainen kotilojahti on laajentunut kukko ja kotilo -leikiksi.