maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sataa, sataa, ropisee

Sade on saanut pionit ´Duchesse de Nemours´ ja ´Angel Cheeks´ nöyrtymään.





Jatkuva sade on saanut myös kotilokannan eksponentiaaliseen kasvuun. Kengän alla ritisee, ja minne tahansa katse osuukin, näkee vain kotiloita. Kymmenittäin. Sadoittain. Yäk. 

Kaksi pakettia Ferramolia on jo näille niljakkeille syötetty. Lisää pitää hakea.




Sade ja innokkaat sulkapalloilijat ovat saaneet nurmikon ruvelle. Nuorimmaisen habituskin on iltaisin ollut sitä luokkaa, että omot ja sappisaippuat kuluvat samaa tahtia ferramolin kanssa.






Harmaa-ajuruohon pikkuruistakin pikkuruisemmat kukat ilahduttavat nyt ensimmäistä kertaa. Se istutettiin jo pari vuotta sitten laatoituksen keskelle poistamalla alueelta yksi laatta ja lisäämällä vain vähän multaa hiekan joukkoon.




Paikka on karu, kuiva ja kuuma. Periaatteessa sellainen kuin ajuruoholle pitääkin olla.




Mutta ehkä se innostui kukkimaan vasta nyt saatuaan tarpeeksi vettä?


perjantai 27. kesäkuuta 2014

Voi onnen määrää!

Hip hei, se on loma nyt!

Neilikat kukkivat muurilla. Taustalla tummemman punainen ketoneilikka ja edessä vaaleanpunainen sulkaneilikka, joka tuoksuu aivan taivaallisen ihanalta.



Riippahopeapäärynä alkaa asettua paikoilleen. Se on jopa vähän tuuhentunut eikä näytä enää toissavuotiselta saunavihdalta. Ja jos oikein tarkkaan katsoo, voi jopa nähdä joissain sen oksissa uutta kasvua.




´Maiden´s Blush´-ruusussa on nuppuja ihan kiva määrä. Sormet ristissä toivon, että ne todellakin aukeaisivat kukkamereksi eikä nuppuja söisi madot eikä tuhoaisi taudit. 




Tämän mysteerikärhön olen neljä vuotta sitten ostanut ´Lasustern´-nimisenä. Veikkaisin sitä kuitenkin ´Königskindiksi´. Ehkä joku tunnistaa tarkemmin?




Joka tapauksessa tällä kärhöllä on opettavainen klassikkotarina kerrottavana. Yhtenä vuonna se ei herännyt talviunilta ollenkaan, ja melkein jo kaivoin sen kuolleena pois mutta sitten ajattelin, etteivät ne juuret maan alla ketään haittaa vaan sinnehän maatuvat. Yllättäen viime kesänä maasta nousikin n. 30 sentin mittainen varsi, joka ei tietenkään kukkinut. Ja nyt neljäntenä kesänä kolme kaunista kukkaa ilahduttaa pergolan läpi kulkijaa! 

Tarinan opetus on, ettei kuollut kärhö ehkä sittenkään ole kuollut.

Ja lisää kukkivaa. Tässä ´Angel Cheeks´ -kiinanpioni.




Tässä taas ´melkein-kuin-mutta-ei-ihan-Festiva Maksima´.




Mooseksenpalavapensas kukkii. Ihanaa! Ensimmäistä kertaa nyt kolmantena kesänä istuttamisen jälkeen.




Jos jotain niin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä tämä puutarhailu ainakin opettaa. Missä muussa harrastuksessa jotain näkyvää voi odottaa, ehkä, vasta kolmen tai neljän tai vieläkin useamman vuoden päästä?

Pohjantähti-köynnösruusu aloittelee valkoista kukintaansa.




Pieni- mutta parhaimmillaan hyvinkin runsaskukkainen köynnösruusu on helppoudessaan ja kestävyydessään aika valloittava. Tosin myös pistävän piikikäs. Sitkeydestä kertonee jotain se, että tämä yksilö on saanut alkunsa maahan jääneestä juurenpalasta. Aikanaan nimittäin poistin samaisen ruusun tästä paikasta, koska se meinasi valloittaa lastenkin ahkerasti käyttämän kulkuväylän piikkisillä oksillaan.




En pidä keltaisesta. Enkä oranssista. Ja silti olen tyytyväinen joka kerta katsoessani pelikentän päätyä ja sinne kuusten juurelle, hongkongilaisen neidon eteen istutettuja keltaisia ´Goldmound´-japaninangervoja ja oranssiin vivahtavaa ´Amber Jubilee´-heisiangervoa. Jälkimmäinen on kuulemma muuten kehitetty Englannin kuningatar Elisabetin 60-hallitsijavuoden kunniaksi. 




Vihdoin tuokin nurkkaus on saanut väriä! 

torstai 26. kesäkuuta 2014

Viehkoja yhdistelmiä

Talvella bongasin jostain lehdestä kuvan tähtilaukasta ja hopeamarunasta. Ne näyttivät yhdessä niin upeilta, että syksyllä piti saada tähtilaukkoja kirsikkapenkissä kasvavien marunoiden viereen. 

Täytyy myöntää, että yhdistelmä on luonnossa yhtä upea kuin lehtikuvassa. Niin upea, että sitä täytyy levittää muuallekin puutarhaan. 





Toinen silmää miellyttävä yhdistelmä syntyi puolivahingossa, kun istutin keväällä kimikin kirsikkapenkin varjoisemmalle puolelle, sini-liilaväristen vuorikaunokkien viereen. Jotenkin näiden kahden sävyt mätsäävät minusta hyvin yhteen.




Vuorikaunokilla vain on ikävä tapa saada härmää ja ränsistyä kukinnan jälkeen. Yleensä leikkaan sen siinä vaiheessa maatamyöten alas, ja jos hyvin käy, ehtii se kukkia vielä syksyllä uudestaan. 

Kunpa vain tämä sade loppuisi ja pilvet väistyisivät, että kesä pääsisi kunnolla alkamaan! 


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Pullukat pionipallot


Viime talvi oli hellä pioneille. Pyöreitä nuppupalleroita on aivan valtavasti lähes jokaisessa pionissa.






Aikaisimpien pionien kukinta alkaa olla jo ohi. Pelikentän aurinkopenkissä kasvava ´Rubra Plena´kukkii ensimmäisten joukossa. Näissä noin pari viikkoa  sitten otetuissa kuvissa se on vielä täydessä loistossa.





Sama ´Rubra Plena´ lähikuvassa. Etualalla keikistelee mukana myös vaaleanpunainen päivänkakkara, hankinta viime kesältä.





Kaikkein ensimmäiseksi täyteen kukoistukseen taitaa kuitenkin ehtiä Vuoripioni.






Ja kohta on täysi rähinä päällä, kun kiinanpionit aloittavat kukintansa. Jotain esimakua antavat jo punainen ´Red charm´ja vaaleanpunainen ´Laura Dessert´.










Toivotaan, ettei lähiaikoina sada ainakaan ihan kaatamalla, jotta varret jaksavat kantaa kauniit kukat pystyssä päin.









sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Uusi allas

Vanha kataja otti nokkiinsa, kun sen läheltä muutama vuosi sitten poistettiin korkeat vuorimännyt. Valo-olosuhteet muuttuivat, kataja kuivui ja ruskettui, ja sen piikikkäitä neulasia tarttui ohikulkiessa jokapuolelle. Paljain jaloin ei sen vierestä uskaltanut edes ajatella kävelevänsä. Kituva ja kuihtuva kataja sai vihdoin lähdön alkukesästä.

Mutta mitä sen paikalle? 




Kuin tilauksesta työkaveri kertoi, että he olivat poistaneet pihastaan pienen vesialtaan eikä heillä ollut sille enää käyttöä. Siitä keksin, että allashan on kuin tehty katajan paikalle lähelle terassia. Siellä istuskellessa on kiva katsella, miten linnut käyvät juomassa ja kylpemässä altaassa, ja kuunnella samalla veden solinaa. Niinpä työkaverin allas sai meiltä uuden kodin. 


Katajan poiston jälkeen alue näytti jotenkin epämääräisen muotoiselta ja vaati uudelleenmuotoilua. Tänään nurmikko sitten sai uudet kurvit samalla, kun allasta mallailtiin paikalleen. Juurakon poisto olikin sitten oma operaationsa. Isälle iso kiitos siinä avustamisessa!

Kuvissa yllä ja alla näkyy alue ennen rajausraudan heiluttamista. 





Ja tässä näkymiä uudelleenmuotoilun jälkeen. Allaskin siellä jo häämöttää uudella paikallaan.











Tykkään. Varsinkin, kun samalla tuli tilaa uusille istutuksille... :-) ehkä poimulehtiä, kurjenpolvia ja jotain maanpeitettä... 

Ennen istutuspuuhia on kuitenkin vielä paljon tekemistä: kuoppaan altaan alle pitää saada hiekkaa, pitää vetää sähköt pumppua varten ja lopulta asentaa allas kunnolla paikoilleen. Mutta nyt ollaan jo näin pitkällä!

Ahkeraa ensi viikkoa kaikille meillä vielä töissä ahertaville! Loma häämöttää jo...


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Petit Trianon

Kuuluivatko nämä puutarhavälineet Marie Antoinettelle?

Ainakin on hauska kuvitella, että Ranskan kuningatar käytti näitä puuhaillessaan Petit Trianonin puutarhassa. 




Marie Antoinette sai Petit Trianonin mieheltään kuningas Ludvig XVI:ta. Tänne, pieneen palatsiin, sen puutarhaan ja pienoismaalaiskylään meijereineen ja myllyineen, hän pakeni jäykkää hovielämää ja sen tiukkaa etikettiä. 


Näin kauniilta näytti palatsin ranskalainen puutarha harmaana sadepäivänä.







Ja Temple of Love - matkan teemaan sopivana...




Tällä kertaa ei aika eikä kunto harmillisesti sallinut meidän tutustua kuningattaren kylään sen tarkemmin mutta jäipähän jotain uutta nähtävää seuraavalle Versaillesin matkalle! 

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Versailles

Pikainen pyrähdys Pariisiin 20 v. hääpäivän merkeissä antoi mahdollisuuden päästä käymään yhdessä maailman ehkä kuuluisimmassa puutarhassa, Versaillesissa.




Päivä Versaillesissa oli sateinen mutta ihmisiä ei onneksi ollut niin pahasti ruuhkaksi asti kuin olimme etukäteen kuulleet ja pelänneet. Joka puolella palatsia ja puutarhaa pystyi liikkumaan ja katselemaan omaan tahtiin. Ja katseltavaahan Versaillesissa totisesti riittää.




Sisällä palatsissa sanat loppuivat kesken, ja sama täytyy todeta puutarhasta. Sen mittakaava on aivan mieletön, koko yli 800 hehtaaria ja välimatkat kilometrejä. Puutarhassa liikkumista helpottavat onneksi erilaiset kulkupelit: minijunat ja golfautot. Molempia oli pakko kokeilla, koska kilometrejä oli tullut muutenkin talsittua liikaa. Myös kanaalissa soutamista olisi voinut kokeilla mutta sen jätimme tällä kertaa muille.




Versailles´n puutarha on rakennettu käytävistä, akseleista, muotoonleikatuista puista...






Patsaista...



Ruukussa kasvavista sitruspuista...




Leikatuista valkopyökkirivistöistä...




Mutta ennen kaikkea suihkulähteistä ja muista vesielementeistä... Alla Le Bosquet de la Salle de Bal, viimeisin koko puutarhan isän, André Le Nôtren, huikeista ideoista. 




Voi vain kuvitella, kuinka vaikuttava näky on, kun vesi suihkuaa, kimaltelee ja pisaroi tässä sekä kaikissa muissa suihkulähteissä ja kanaaleissa.

Siellä täällä kierrellessä muotoonleikattujen puiden reunustamilla käytävillä saattoi törmätä ruusuihin, ja joissain "metsissä" näkyi kukkivan jasmikkeita mutta muutoin ei kukkia juurikaan näkynyt parterreja lukuunottamatta.




Tällaisilla  pieniruutuisilla aidoilla oli reunustettu myös leikattuja pensasaitoja. Ne näyttivät erityisen viehättäviltä. Hauska idea omaankin puutarhaan. Hmm...




Ja tietenkin oli pakko käväistä puutarhakaupassa, La Boutique des Jardinsissa. Sieltä ostin kasvihuoneeseen pienen haravanmuotoisen lämpömittarin muistoksi ihanasta päivästä tässä maailman kauneimmassa muotopuutarhassa. 




Linkki Versaillesin virallisille kotisivuille löytyy oikean laidan Ideoita ja inspiraatioita -listalta.

Ensi postauksessa Marie Antoinetten Petit Trianon.