perjantai 27. kesäkuuta 2014

Voi onnen määrää!

Hip hei, se on loma nyt!

Neilikat kukkivat muurilla. Taustalla tummemman punainen ketoneilikka ja edessä vaaleanpunainen sulkaneilikka, joka tuoksuu aivan taivaallisen ihanalta.



Riippahopeapäärynä alkaa asettua paikoilleen. Se on jopa vähän tuuhentunut eikä näytä enää toissavuotiselta saunavihdalta. Ja jos oikein tarkkaan katsoo, voi jopa nähdä joissain sen oksissa uutta kasvua.




´Maiden´s Blush´-ruusussa on nuppuja ihan kiva määrä. Sormet ristissä toivon, että ne todellakin aukeaisivat kukkamereksi eikä nuppuja söisi madot eikä tuhoaisi taudit. 




Tämän mysteerikärhön olen neljä vuotta sitten ostanut ´Lasustern´-nimisenä. Veikkaisin sitä kuitenkin ´Königskindiksi´. Ehkä joku tunnistaa tarkemmin?




Joka tapauksessa tällä kärhöllä on opettavainen klassikkotarina kerrottavana. Yhtenä vuonna se ei herännyt talviunilta ollenkaan, ja melkein jo kaivoin sen kuolleena pois mutta sitten ajattelin, etteivät ne juuret maan alla ketään haittaa vaan sinnehän maatuvat. Yllättäen viime kesänä maasta nousikin n. 30 sentin mittainen varsi, joka ei tietenkään kukkinut. Ja nyt neljäntenä kesänä kolme kaunista kukkaa ilahduttaa pergolan läpi kulkijaa! 

Tarinan opetus on, ettei kuollut kärhö ehkä sittenkään ole kuollut.

Ja lisää kukkivaa. Tässä ´Angel Cheeks´ -kiinanpioni.




Tässä taas ´melkein-kuin-mutta-ei-ihan-Festiva Maksima´.




Mooseksenpalavapensas kukkii. Ihanaa! Ensimmäistä kertaa nyt kolmantena kesänä istuttamisen jälkeen.




Jos jotain niin kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä tämä puutarhailu ainakin opettaa. Missä muussa harrastuksessa jotain näkyvää voi odottaa, ehkä, vasta kolmen tai neljän tai vieläkin useamman vuoden päästä?

Pohjantähti-köynnösruusu aloittelee valkoista kukintaansa.




Pieni- mutta parhaimmillaan hyvinkin runsaskukkainen köynnösruusu on helppoudessaan ja kestävyydessään aika valloittava. Tosin myös pistävän piikikäs. Sitkeydestä kertonee jotain se, että tämä yksilö on saanut alkunsa maahan jääneestä juurenpalasta. Aikanaan nimittäin poistin samaisen ruusun tästä paikasta, koska se meinasi valloittaa lastenkin ahkerasti käyttämän kulkuväylän piikkisillä oksillaan.




En pidä keltaisesta. Enkä oranssista. Ja silti olen tyytyväinen joka kerta katsoessani pelikentän päätyä ja sinne kuusten juurelle, hongkongilaisen neidon eteen istutettuja keltaisia ´Goldmound´-japaninangervoja ja oranssiin vivahtavaa ´Amber Jubilee´-heisiangervoa. Jälkimmäinen on kuulemma muuten kehitetty Englannin kuningatar Elisabetin 60-hallitsijavuoden kunniaksi. 




Vihdoin tuokin nurkkaus on saanut väriä! 

1 kommentti:

  1. Minä olen tehnyt myös samanlaisia havaintoja kärhöistä. Vaikka joku ei jokin vuosi nouse maasta ollenkaan, saattaa se sieltä taas joskus esiin tupsahtaa. Ihan kummallista. Itse niin helposti luovutan monen kasvin kanssa, jos ei heti lähde kasvamaan. Mutta ainakaan kärhöjen kanssa ei siis pidä menettää toivoa! :)

    VastaaPoista