Sitkeitä sissejä

Ensimmäisen kerran elämässäni sain pelargonian säilymään hengissä talven yli. Tai itse asiassa kaksi pelargoniaa, joista toinen on Mårbacka ja toinen... joku muu. Samaan ruukkuun istutetut pelargoniat selvisivät hengissä ei minun niihin kohdistaman hellän hoidon vuoksi vaan pikemmin siitä huolimatta. 


Nostin ruukun syksyllä sisälle ja silloin tällöin talven aikana heitin paakuille vettä. Helmi - maaliskuun vaihteessa leikkasin muutaman kuivahtaneen oksan pois ja vähän jopa rohkenin lyhentää pidemmäksi venähtäneitä latvoja. Molemmat pelargoniat ovat kasvattaneet lehtiä ihan reippaasti ja nyt jännittää, milloin ensimmäiset nuput ilmestyvät vai kukkivatko ne lainkaan.

Sitkeät sissit.

Ylpeä olen myös siitä, että maltoin säilyttää toissa joulun amaryllikset enkä heitttänyt niitä pois kukkien kuihduttua. Nyt nekin alkoivat kasvattaa uusia lehtiä ja minua viisaammat osasivat kertoa, että kukkiakin olisi odotettavissa.  

Tällainen hengissä säilymisen ihme on ehkä pieni askel todelliselle viherpeukalolle mutta valtava harppaus allekirjoittaneelle hörhölle. Kaiken kertonee se, että rakas 9-v. ehdotti blogilleni nimeä Kuolleet kukat.