Liljoja, tahtoo lisää liljoja!

Alkukesällä pioni on puutarhan kruunaamaton kuningatar. Tuntuu kuin kesä olisi jo ohi, kun viimeisen pionin kukinta on kuihtunut ja terälehdet pudonneet maahan. 

Mutta onneksi seuraavat ihanuudet odottavat jo vuoroaan ja pelastavat loppukesän. Ruusut, jalopähkämöt, kärhöt, leimut, värimintut ja monet muut hurmaavat vuorollaan, toinen toisensa jälkeen. 

Vain heinäkuussa tuntui aiemmin olevan jakso, jolloin puutarha jäi joka vuosi ilman kuningatarta. Hetkeen puutarha ei koskaan näyttänyt miltään ja ainoaksi värinpilkahdukseksi jäi auringon paahtama, kellastunut nurmikko... Mutta tähän hätään löytyivät onneksi liljat!

Viime kesän kokeilusta innostuneena lisäsin liljoja pelikentän yhteen penkkiin. Kukkoja ei ole näkynyt ja värikin on ollut sitä mitä pitikin.

Nyt liljat kukkivat niin kauniisti ja niiden tuoksu leijailee iltaisin ympäri puutarhaa niin vastustamattomasti, että näitä on ehdottomasti saatava lisää. Ja paljon! 

Täytyy muistaa merkitä ylös  paikat ja värit tulevaa sipulikautta varten.

Siemenistä kasvatetut

Kevään kylvöt onnistuivat tsinnioiden ja kosmoskukkien osalta yllättävän hyvin! Vihervitriinin vieressä ruukuissa kasvava väriloisto ilahduttaa aina ohikävellessä. 

Kovasti janoisia nämä ihanuudet tosin ovat ja kastelukannua saa heilutella ahkerasti.

Eikä harmita vaikka siemenpussin kylkiä koristivat keväällä ihan eriväriset kukat. Tsinnioiden piti olla vihertäviä ja haalean vaaleanpunaisia, mutta ruukussa kukoistavat kaikki maailman värit oranssista pinkkiin. Kosmoskukkien piti puolestaan olla monenvärisiä mutta ainakin tähän mennessä on avautunut vain valkoisia.

Louhisaari

Vihdoinkin toteutui kauan suunniteltu vierailu Louhisaaren kartanolinnaan, Marsalkka Mannerheimin syntymäkotiin! 

Puukujan päässä...

... kunniapihan ympärille sijoittuvien
päärakennuksen ja sivurakennusten
muodostama kokonaisuus on vaikuttava.

Itse linna historiallisine interiööreineen hurmaa taatusti jokaisen Suomen historiasta ja sisustamisesta kiinnostuneen. Linnan juhlasali alkuperäisine 1600-luvun kattomaalauksineen, pirunkamari 1700-luvun maalattuine tapetteineen puhumattakaan 1860-luvun asussa olevasta makuukamarista, jossa Suomen Marsalkka perimätiedon mukaan on syntynyt, ja ylipäänsä koko kokonaisuus... Voi, mikä harvinainen helmi itse linna onkaan!

Puutarhassa sen sijaan vanhoista ajoista muistuttavat suuret linjat ovat tallella vaikka muuten siellä toteutuvatkin mitä suurimmassa määrin 1960-luvun ennallistamissuunnitelman ohjenuorana toimineet käytännöllisyys ja helppohoitoisuus.

Nurmikko ja hiekkakäytävät linnan välittömässä läheisyydessä, kauempana villiintynyttä puistoa ja kas, siinäpä englantilainen maisemapuutarha!

Mutta ei siitä sen enempää...

Louhisaaren puutarhasta tiedetään, että 1600-luvun alkupuolella siellä on ollut kirsikkapuutarha. Sata vuotta myöhemmin silloinen isäntä, Herman Fleming, istututti 200 mulperipuuntainta tavoitteenaan silkkiperhosten kasvatus!

1700-luvulla kartanon eteläpuolella sijaitsi korkean lankkuaidan ympäröimänä säännöllisiin kortteleihin jaettu puutarha, jossa kasvoi omenapuita, karviais- ja herukkapensaita sekä parsaa. Puutarhassa sijaitsi myös huvimaja ja lampi sekä mahdollisesti ruutanalammikko.

Louhisaaren siirryttyä Mannerheim-suvun omistukseen puistoa laajennettiin ja se muutettiin 1800-luvun puutarhatyylin mukaisesti englantilaiseksi maisemapuistoksi. Käytännön puutarhatöistä vastasi 43 vuoden ajan sama puutarhurimestari.

Leikkimökki Mannerheimien ajalta 1800-luvulta.
Täällä pikkuinen Carl Gustav Emilkin on leikkinyt.

Puutarhurin työvälineitä kaakkoisessa sivurakennuksessa.

Vuonna 1874 silloinen isäntä Carl Robert Mannerheim tilasi uuden puutarhasuunnitelman turkulaiselta Paludan & Stenius -suunnittelutoimistolta. Suunnitelman mukaisia muutostöitä toteutettiin, mm. lisättiin uusia kukkaistutuksia mutta vuosisadan alun suuret linjat säilytettiin. 1880- ja -90-luvuilla puutarhaan hankittiin suuria määriä taimia ja siemeniä.

Puutarhasuunnitelma vuodelta 1874.
Suunnitelman mukaisesti kokonaisuutta ajanmukaistettiin
uusilla kukkaistutuksilla 1870- ja -80-luvuilla. 

Merikylpylä valmistui 1825 Louhisaaren rantaan silloiselle meren rantaviivalle.

Myöhemmin varsinkin päärakennuksesta kauempana olevien puiston osien on annettu villiintyä. 

Kokonaisuutena Louhisaari on kuitenkin kertakaikkisen ihana paikka, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen! 

Museoviraston sivuilta löytyy Louhisaaresta lisätietoa sitä kaipaaville.

Unohduin puutarhaan

Pahoittelut pitkästä päivitystauosta mutta lumien sulettua se oli menoa. Unohduin puutarhaan.

Oli se sittenkin sirotuomipihlaja!

Jouluruusut kotiutuivat vuodessa uuteen paikkaansa.

Luonnon ihmeellisyyksiä kai tämäkin, kun
vaaleanpunaisten tulppaanien joukossa
kasvoi viehättävästi yksi tummempi versio.

Kevään herkkää lumoa: akileija ja tulppaani.

Tässä paikassa punalehtiruusu on lähtenyt kasvamaan
itsekseen mutta sai luvan jäädä, koska sen kukinta
sointui näin kauniisti jalopähkämön väreihin.

Diabolon vaalea, herkkä kukinto erottuu
hyvin tummanpunaisten lehtien joukosta.

Kirjopikarililjan siemenkodat nousevat
esiin kuunliljojen keskeltä.

Hong Kongin halpispysti loistaa tummien kuusien luona.

Valkea töyhtöangervo komistuu vuosi vuodelta
puutarhan kosteimmalla paikalla.

Kaikkien puutarhureiden ongelma:
ehtisikö joskus istahtaa edes hetkeksi?

Olen kuopsutellut, suunnitellut, haravoinut, kitkenyt, leikannut, siirtänyt, istuttanut, haaveillut. Ja nyt ollaan jo heinäkuun puolessa välissä.

Toukokuu!

Sunnuntai 5.5.2013 klo 18.50, lämpötila ulkona +10 °C.

Lumi on poissa ja ruoho vihertää. Vähän on jo päässyt kuopsuttamaan puutarhaa. Tämä on kyllä puutarhastelijan melkeinpä paras vuodenaika. Kaikki hauska on vielä edessäpäin!

Jotain taisi unohtua...

Syksyllä keittiön nurkkaan oli unohtunut paperikassi. Talvella kassia tuli kyllä siivotessa aina siirreltyä ja sen alta imuroituakin mutta kassin sisälle ei kukaan meistä tullut sen tarkemmin katsoneeksi. (Kertonee jotain meidän perheen siivousinnosta...) Hiihtolomalla olin jo heittämässä pahaista nyssäkkää pois mutta onneksi vilkaisin ensin sen sisälle.

Kassista paljastuikin aarre: kukkasipuleita! Sipuleita, jotka olisi pitänyt istuttaa maahan jo syksyllä. Krookuksia, liljoja, narsisseja, tulppaaneja...

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että eivät sipulit enää priimakunnossa olleet mutta helmikuun hangilla into istuttaa edes jotain vei voiton. Niinpä istutin sipulit ruukkuihin. Nyt osa niistä on lähtenyt kasvamaan. 

Vahvasti epäilen, jaksaako yksikään sipuleista kukkia mutta hauska on joka tapauksessa kokeilla.

Kevään ensimmäiset

Kevät on täällä! Se on täällä huolimatta metrin korkuisista lumikinoksista ja siitä, että paljasta maata näkyy vain siellä täällä puiden ja pensaiden juurella. 

Mukanaan kevät toi vanhan koristeomenapuun juurelle kevään ensimmäiset kukkaset, krookukset!