Perguleita ja bermudan kolmioita

Kaikenlaisia rakenteita tulee puutarhaan suunniteltua. Intoa ja ideoita riittää enemmän kuin taitoa, joten rakentamisessa on turvauduttava komeampaan sukupuoleen. Onneksi lähipiiristä on löytynyt miehiä, joilla vasara pysyy kädessä. 


Sitä en tosin mene vannomaan, että rakentajat olisivat aina yhtä innokkaita toteuttamaan uusia ideoita kuin minä. Vai mitä pitäisi tuumia nimityksistä, joita he käyttävät alati uusista pergoloista ja köynnöstuista: pergule, bermudan kolmio ja poraustorni? 

Yksi puutarhan perguleista.

Bermudan kolmio

Poraustorni

Rakkailla lapsilla on monta nimeä...

Viimeiset lumet

Vielä on lunta vähän jäljellä. Talon länsisivustalta lumi sulaa aina viimeisenä. Seinän viereen kasaantuu talvisin toista metriä korkea lumikinos. Katolta tippuvan lumen lisäksi kasaan lapioidaan lumet seinän viereiseltä käytävältä. Muualta pihalla lumet ovat jo sulaneet kokonaan pois.

Kohta nämäkin ovat menneen talven lumia.

Matalalta paistava ilta-aurinko loi hauskoja varjoja jalavasta ja grillikatoksesta.

Hyvää tulevaa viikkoa!

Taidolla vai tuurilla?

Puutarhailua ei kannata ottaa vakavasti. Hermo vain menisi, jos jäisi suremaan surkeita sääoloja, rouskuttavia rusakoita ja yllättäviä yöpakkasia. Nämäkin kaikki on viime viikkoina koettu.


Jätin Turun messuilta ostetut jouluruusut yöksi ulos, vaikka oli luvattu kylmiä öitä. Olin vakuuttunut, että pieni pakkanen ei niitä hallaharson alla hätkäyttäisi. Huonoa tuuria oli kuitenkin matkassa ja lämpötila laski pahimmillaan miinus 10 asteeseen. Tulos: kaksi jouluruusua kolmesta nuupahti. Vastineeksi puutarhan ensimmäinen, heisiangervon juurella kasvava jouluruusu yllätti iloisesti kukkanupuilla! Täytyy toivoa, että nuupahtaneet messujouluruusutkin piristyvät, kunhan saan ne istutettua oikeasti maahan.

Ja blogin nimi oli...?
9-v. muistutti, että olisi kannattanut nimetä
blogi hänen ehdotuksensa mukaisesti.

Historian havinaa: ensimmäinen jouluruusu
alkaa kukkia ensimmäistä kertaa.

Iloinen yllätys oli myös huomata, että viime keväänä istutettu Itoh-hybridipioni on selvinnyt hengissä vaikka kasvualusta oli vielä viikko sitten lumien sulettua yhtä suurta lammikkoa. Hoito-ohjeissahan aina mainitaan liikamärkyys pionien hyvinvoinnin suurimmaksi uhaksi.

Itoh-hybridi on puuvartisen ja ruohovartisen pionin risteytys.
Tämä yksilö on nimeltään First Arrival.

Roppakaupalla on tuuria ollut matkassa alla näkyvällä unikonalulla, ensimmäisellä  eloon jääneellä siementaimellani. Raukka on unohdettuna nököttänyt koko vuoden  terassimuurilla ja uhmannut sateita, jäätä ja yöpakkasia.

Krookukset kuuluvat rusakon ruokavalioon. Tämä todentui taas tänä keväänä.

Rusakoiden jokakeväinen herkku.

Täytyy kaivaa chili- ja valkopippurit esiin niin saa töpöhäntä kunnolla maustettua purtavaa ja tajuaa siirtyä muihin murkinoihin. Pippurit ovat ainakin aiemmin auttaneet.

Eloa näkyvissä

Ensimmäinen aidosti lämmin päivä! Haravointia, kuopsuttelua, oksien keräilyä ja leikkaamista. Lampsimista pihan ympäri ja ihmettelyä. Silmuja pukkaa esiin sieltä täältä vaikka luntakin on vielä jonkin verran jäljellä. 

Terassimuurilla kasvava alppikärhö on selvinnyt hengissä.

Kevätesikolla pitää kiirettä, että ehtii
kukkaan ensimmäisten joukossa.

Tuoksuköynnöskuusaman lehdet ovat
jo melkein auenneet.

Akileijan herkullisen punaiset versot
erottuvat hyvin ympäristöstä.

Syysleimukin nousee ensimmäisten joukossa
vaikka kukkii vasta elo - syyskuussa.

Köynnösruusu Flammentanz selvisi ensimmäisestä talvesta.
Silmuja on säilynyt lähes koko varren mitalta. Jippii!

Kevään ja kasvun ihme jaksaa ällistyttää joka vuosi.

Pionihulluutta ja perennapärinää

Kasvien(kin) suhteen olen kaikkiruokainen. Tuppaan hankkimaan kasveja, jotka kulloinkin sattuvat silmää miellyttämään ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta. Laadun lisäksi myös määrä on vähän hakusessa. Vaikka penkit ennestäänkin pursuavat perennaa ja pensasta niin hällä väliä. Aina joukkoon yksi uusi kasvi mahtuu. Ja joskus useampikin. Tänä keväänä haaviin on jo tarttunut muutamia pioneja ja perennoja.


Pioneja olen aiemminkin tilannut Pionien kodista. Toimitus on aina onnistunut hyvin ja juurakot ovat olleet moitteettomia. Tällä kertaa ihastuin neljään kiinanpioniin: White Sarah Bernhardiin, Hot Chocolateen, Green Haloon ja Elsa Sassiin (kuvat alla lainattu Pionien kodin nettisivuilta).

Kiinanpioni White Sarah Bernhard.

Kiinanpioni Hot Chocolate.

Kiinanpioni Green Halo.

Kiinanpioni Elsa Sass.

Viherpeukaloilta löysin joitakin herkkuperennoja: Alppipiikkiputkia, Isoidänunikoita, Isotähtiputkia (Venice), Kyläkurjenpolvia (Double Jewel), Tähkäesikoita ja Tarhaidänunikoita (Pink Pearl). Kuvat lainasin Viherpeukaloiden sivuilta.

Alppipiikkiputki

Isoidänunikko

Isotähtiputki Venice

Kyläkurjenpolvi Double Jewel

Tähkäesikko

Tarhaidänunikko Pink Pearl

Näille kaikille pitäisi löytyä hyvä paikka juurtua ja kasvaa. Onneksi viime kesältä on vielä multaa jäljellä iso kasa. Jos vaikka joutuu lapiohommiin ja uuden penkin tekoon...

Pientä alkulämmittelyä ja kukas se siellä asuu?

Voi tätä riemua, kun tänäänkin pääsi pihatöiden makuun! Oksien ja risujen keräily lehmusten juurelta kävi alkuverryttelystä tulevalle puutarhastelulle.

Meidän seitsemää lehmusta vaivaa lehtipuun koro (muistaakseni se on taudin nimi), minkä vuoksi niiden oksia lahoaa ja tippuu alas tasaiseen tahtiin. Siivoamista siis riittää vuoden ympäri.

Lehdettömään aikaan lehmukset näyttävät lähinnä kummituspuilta. Aikoinaan pyysin arboristin  selvittämään, onko niille mitään tehtävissä, kun pöllömpikin näki, että jotain on vialla. Arboristi antoi kaksi vaihtoehtoa: korvataan puut uusilla tai tehdään oksistolle perusteellinen leikkaus. Koska ensimmäinen vaihtoehto ei meidän mielestä tullut kysymykseenkään ja toinen olisi maksanut maltaita, päädyimme nykyiseen tilanteeseen. Eli emme tehneet niille mitään. Hyvin ovat puut joka vuosi kasvaneet ja vihertyneet vaikka parin runkokin on ontto.

Kukas se täällä asuu?

Sottaisista jäljistä päätellen veikkaisin koloa mustarastaan yömajaksi.

Toiveikasta pääsiäistä

Ensimmäiset orvokit on istutettu, omenapuu leikattu ja terassikahvit juotu. Pakko uskoa, kyllä kevät on jo nurkan takana.

Pienet orvokinalut amppeleissa.
Pallotuijat näyttävät vielä vähän räjähtäneiltä
mutta pörhistyvät kyllä kesän mittaan.
Ne ovat viihtyneet ruukuissa läpi talven jo monta vuotta.

Kaivoin varastosta suuren ruukun sisäänkäyntiä koristamaan.
Löytävätköhän linnut pienen vesialtaan?

 

Tuija on viihtynyt terassin nurkan puolivarjossa
jo useamman vuoden.
Juurelleen se saa aina kausikukkia.
Nämä narsissit vaihtuvat myöhemmin kesäkukiksi.