Oikeita ovat

Liljan sipulit nimittäin. Valkoiset ovat niitä mitä pitikin. Sitä en tosin muistanut, että kukan keskellä on vaaleanpunaista. 

Tuoksu on huumaava... illalla se leijailee ilmassa, kun kiertelee pelikentällä. Kunpa tuon tuoksun saisi pulloon!

Eikä kukkoja näy missään.

Elokuussa pareittain

Aivan kuin luonto haluaisi elokuussa kertoa, että kesä ei vielä ole ohi. Erilaisia värejä ja muotoja on puutarhassa niin paljon, ettei silmä kykene niitä hahmottamaan. Linssin läpi näkee toisin. 

En ole kuvaaja, en edes amatööri-sellainen (kuten kuvista näkyy...). Sunnuntaikuvaajaksi minua ehkä voisi kutsua. Blogin myötä aiempaa enemmän valokuvanneena olen huomannut, että kamera kädessä puutarhan näkee eri lailla, tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin ehkä. Nyt innostuin etsimään yhteensopivia pareja.

Ystävältä lainattu yhdistelmä: punahattu ja punatähkä.
Taustalla sinisävyinen syysleimu. Aineksia kolmiodraamaan...

Edellisten vieressä samassa penkissä
pinkki syysleimu ja etelänruusuruoho.

Keväällä tilattu sinipiikkiputki sekä harmaakäenkukka,
joka vain putkahti esiin mullasta yksi kesä.
Oliko jo edellisten asukkien istuttama
vai tuliko jonkun ostotaimen mukana.
Mene ja tiedä.

Punatähkä tässä purppuramaksaruohon parina.

Syyshohdekukka sekä rantatädyke.

Sokerina pohjalla yllätyspari:
keltaharmaa kuunlilja ja turkoosi tuoli.

Viikon takainen ex tempore -ostos: mammuttiheinä. Kauniisti kaartuvana ja korkeana se tasapainottaa penkkiä. Tuulella se kahisee ihanasti!

Etualalla viiniruusu ja liila väriminttu.

Hyvin kasvaneita

Luonto on tänä kesänä hoitanut kastelun kiitettävästi. Sateessa ovat olostaan nauttineet ainakin havut ja hortensiat. Vuoden vesilaskusta taitaa tulla kukkaroystävällinen, joten mieskin lienee tyytyväinen. :-)


Alla pallohortensia Grandiflora, jonka kasvu on ihan karannut käsistä. Siirsin sen vuosi sitten tuohon puutarhan ehkä märimpään paikkaan. Vähän jännitti, miten se siinä selviää vaikka hortensiat pitävätkin kosteudesta. Paikka näyttää kuitenkin sopivan sille hyvin.

Sateisesta kesästä pitävät myös jaloangervot. En muista, milloin ne viimeksi olisivat olleet yhtä reheviä. Korkeimpien jaloangervojen kukat ovat vielä nupussa.

Väriminttu on myös tänä kesänä näyttänyt parhaimmat puolensa. Aikoinaan sain ystävältäni yhden alun, jota olen sittemmin jakanut ja istuttanut puutarhaan useampaankin kohtaan. Tänä vuonna se näyttää viihtyvän erityisen hyvin takapihan tulipenkissä.

Oranssina kukkiva syyshohdekukka Helenium Moerheim Beauty sopisi hyvin tulipenkkiin yhdessä "vaaleanpunaisten" liljojen kanssa mutta en enää uskalla siirtää sitä. Vaihdoin sen joskus tähän paikkaan, koska se ei näyttänyt viihtyvän aiemmassa ollenkaan. Tässä paikassa se on kasvanut ja kukkinut hyvin eikä ole edes tarvinnut tukea pysyäkseen pystyssä. Joten kukkikoon vielä toistaiseksi tässä.

Kyseinen syyshohdekukka on kukinnon alussa aivan tummanpunainen. Kukinnan edetessä väri muuttuu oranssisemmaksi. Se sopii hyvin yhteen sinisen rantatädykkeen ja mustanpunaisen seljan, Black Lace, kanssa. Rantatädyke on  tänä kesänä aivan surkea. Normaalisti se kukkii valtoimenaan syyshohdekukan korkuisena. Nyt siniset kukat eivät edes erotu kuvassa.


Äskettäin luin jostain, että mustaseljan kukinnot ovat Etelä-Euroopassa mitä suurinta herkkua. Vaaleanpunaiset kukat kuulemma friteerataan ja paistetaan pannulla! Pitäisiköhän kokeilla ensi vuonna...

Tuoli

Tuoli (muistaakseni Nordalin) pysäytti katseen jossain puutarha- tai sisustuslehdessä keväällä. Sama tuoli näkyi olevan myös useamman verkkokaupan valikoimissa. Koska satanen pienestä puutarhatuolista tuntui minusta liian kovalta hinnalta, jäi tuoli hankkimatta.

Kunnes lomareissu Hangossa ystävien luona toi tuolin suoraan eteeni. Siinä se könötti yhden sisustuskaupan oven ulkopuolella. Iloinen yllätys oli, että kyseisen kappaleen saisi puoleen hintaan, koska istuimesta oli yksi lauta irti. Laudan kiinnitys kahdella ruuvilla ei ole homma eikä mikään, joten pakkohan tuoli oli ostaa.

Tuoli saa viettää kesän ulkosalla takkahuoneen edustalla. Talveksi siirrän sen puutarhahuoneeseen. Kummassakaan paikassa ei todennäköisesti kukaan tule siinä ikinä istumaan mutta on se vaan niin nätti! 


Kumma juttu ettei mies ymmärrä tätä tuoliasiaa ollenkaan...

Sekoilevat liljat

Liljakukot ovat aiemmin saaneet minut kiertämään liljat kaukaa. Se on harmittanut kovasti, näyttäväthän liljankukat jotenkin eksoottisilta ja erottuvat muista, "tavallisista", kukista.


Viime syksynä en kuitenkaan voinut ohittaa sipulipaketteja, joiden kuvissa koreili ihanan näköisiä liljoja. Ajattelin, että pääseehän niistä nopeasti eroon, jos kukkoja ilmaantuu. Valitsin sipuleita pitkään ja hartaasti ja kaikista ihanista vaihtoehdoista päädyin lopulta kahteen vaaleanpunaiseen ja kolmeen valkoiseen liljaan.


"Vaaleanpunaiset" liljat ovat nyt aloittaneet kukintansa ja näyttävät tältä:

Voi vietävä. Ovatkohan sipulit menneet pakatessa sekaisin vai voiko maaperä jotenkin vaikuttaa liljan väriin?

Oranssi sopii kyllä hyvin hopeamarunan harmaaseen, keijunkukan purppuraan ja mirrinmintun siniseen. Mutta ei värimintun vaaleanpunaiseen. Makuasioita tietenkin mutta luulen, että jos kukkoja ei ilmaannu niin siirrän nämä liljat talon taakse "tulipenkkiin" keltaisten piiskujen ja kallionauhusten, oranssien tarhapäivänliljojen ja tulikellukoiden, punaisen värimintun sekä sinisten ja liilojen kurjenmiekkojen luokse. 


Jännityksellä odotan valkoisten liljojen kukintaa.

Ruusu on ruusu on ruusu

Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen, niinhän sitä tavataan sanoa. Viime talvet ovat puolestaan täällä ykkösvyöhykkeellä olleet poikkeuksellisen runsaslumisia, mikä on ollut hieno juttu joillekin aremmille kasveille, mm. ruusuille. Onhan lumi mitä parhain talvisuoja pakkasta vastaan. 


Lunta kummempaa talvisuojaa en ruusuille enää käytäkään. Muutama vuosi sitten suojasin ruusut hellästi pakkaspeitteillä, tarkasti ohjeiden mukaan. Keväällä suojahuppujen alta paljastuivat lyhyeksi kalutut, kuivat rangat. Myyrillä oli ollut lämpimät pippalot peitteiden suojissa!

Bonica 82

Terassin muurilla kasvavat Bonica 82 -ruusut eivät ennenkään ole pettäneet mutta tänä kesänä niiden kukinto on todella runsas, ehkä juuri hyvän talven jäljiltä. Kukkia on niin paljon, etteivät varret jaksa kannatella kaikkien painoa. Olenkin keräillyt katkenneita oksia maljakkoon sisälle. Olen myös poistanut lakastuneita kukintoja, mikä säästää energiaa nupuille sekä edistää ja jatkaa ruusun kukintaa. Vanha ja hyväksi havaittu kikka, joka todella toimii!


Bonica 82 -ruusujen lisäksi puutarhassamme kasvavat:

Viiniruusu eli Rosa Lübecker Rotspon - ryhmäruusu
nimensä mukaisesti viininpunaiset kukat kuin samettia

Leonardo da Vinci - ryhmäruusu
kukat vaaleanpunaiset

Neidon punastus eli Maiden´s Blush
(tunnetaan myös nimellä Nymfin reisi, Cuisse de Nymphe) - neidonruusu
kukat vaaleanpunaiset

Snow Pavement - Rosa Rugosa
lehdistö harmaanvihreä, vaaleanpunaiset kukat
taittuvat sini-harmaaseen

Louise Bugnet - tarhakurtturuusu
nuput puna-valkoiset, kukat valkoiset

New Dawn - köynnösruusu
kukat vaaleanpunaiset

Flammentantz - köynnösruusu
kukat tummanpunaiset

Edellisten lisäksi puutarhassamme kasvavat:
maantieruusu (Rosa Rugosa?), reunustaa pihatietä, tyytyy vähään ja tunkee läpi vaikka asfaltista, siemenistä saa hyvää kutituspulveria...


yksi nimetön, ilmeisesti joku tarhakurtturuusu tai sen sukulainen
Pohjantähti - köynnösruusu, ihana ja yllättävä jäännös aiemmin poistetusta köynnöksestä, kestävä ja kaunis mutta jumalattoman piikkinen!


Rosa Glauca eli punalehtiruusu, edellisen veroinen yllätys, versonut ilmeisesti lintujen kuljettamasta siemenestä








PS otsikko on lainaa Gertrud Steinilta

Puutarhahuone

Alussa meillä oli vain "lämmin" varasto, jossa ei voinut pitää mitään, koska tila on epäkäytännöllisen pitkä ja kapea, kylmä ja siellä haisi pahalta. Varasto oli monta vuotta tyhjillään kunnes viime kesänä keksimme, että tehdään siitä esikoiselle paikka kuivata ja säilyttää kiekkovarusteita (kaikki kiekkopoikien vanhemmat tietävät kuinka pahalle NE voivat haista...).


Siitä se sitten lähti. Samalla, kun Rakentaja ja Rahastonhoitaja purkivat varaston alkutekijöihinsä, paikkasivat katon, vaihtoivat homehtuneet sisä- ja ulkopuoliset laudat uusiin ja rakensivat uutta, alkoi minun mielikuvitukseni laukata. 


Tilastahan saisi oivallisen puutarhahuoneen! Rakentaja ja Rahastonhoitaja suhtautuivat muutokseen onneksi myötämielisesti, ehkä siksi, että tilan lämmittäminen vaatisi ikkunoiden ja oven uusimista ja kukkaron pohjaa venytettiin jo toiseen projektiin eli tiehen. Puolivalmis tila jätettiin talven yli odottamaan uusia, tarkempia sisustussuunnitelmia.


Tänä kesänä rakennustyö jatkui ja - ta daa! Nyt minulla on oma puutarhahuone.

Oven ulkopuolelle kiinnitin metallisen sydänkranssin, joka kirvoitti lähimmäiset vinoilemaan, että sydänkranssit koristavat yleensä ulkohuusseja. 

Mutta minä en välitä vinoilusta. Olen puutarhahuoneesta niin onnellinen.

Kiitos rakentajalle ja rahastonhoitajalle!

PS esikoisen kiekkokamat kuivuvat ensi kaudellakin kodinhoitohuoneessa...