Alussa meillä oli vain "lämmin" varasto, jossa ei voinut pitää mitään, koska tila on epäkäytännöllisen pitkä ja kapea, kylmä ja siellä haisi pahalta. Varasto oli monta vuotta tyhjillään kunnes viime kesänä keksimme, että tehdään siitä esikoiselle paikka kuivata ja säilyttää kiekkovarusteita (kaikki kiekkopoikien vanhemmat tietävät kuinka pahalle NE voivat haista...).
Siitä se sitten lähti. Samalla, kun Rakentaja ja Rahastonhoitaja purkivat varaston alkutekijöihinsä, paikkasivat katon, vaihtoivat homehtuneet sisä- ja ulkopuoliset laudat uusiin ja rakensivat uutta, alkoi minun mielikuvitukseni laukata.
Tilastahan saisi oivallisen puutarhahuoneen! Rakentaja ja Rahastonhoitaja suhtautuivat muutokseen onneksi myötämielisesti, ehkä siksi, että tilan lämmittäminen vaatisi ikkunoiden ja oven uusimista ja kukkaron pohjaa venytettiin jo toiseen projektiin eli tiehen. Puolivalmis tila jätettiin talven yli odottamaan uusia, tarkempia sisustussuunnitelmia.
Tänä kesänä rakennustyö jatkui ja - ta daa! Nyt minulla on oma puutarhahuone.
Oven ulkopuolelle kiinnitin metallisen sydänkranssin, joka kirvoitti lähimmäiset vinoilemaan, että sydänkranssit koristavat yleensä ulkohuusseja.
Mutta minä en välitä vinoilusta. Olen puutarhahuoneesta niin onnellinen.
Kiitos rakentajalle ja rahastonhoitajalle!
PS esikoisen kiekkokamat kuivuvat ensi kaudellakin kodinhoitohuoneessa...
