Kevättä ruukuissa

Tyttären ottamat auringonpaisteiset kuvat viime viikonlopun kukkasaaliista siivittävät ajatukset kohti kevättä.

Säilyisivätpä esikot niin kauan, että saisin istutettua ne maahan.

Kalenterin mukaan kevät alkaa 15 päivän päästä. I-ha-naa!

Uusi lisä puutarhakirjojen paksuun pinoon

Tunnustan. Olen lehti- ja kirjahullu. Hyllyt notkuvat kirjoista entuudestaan mutta silti kokoelmaa pitää aina täydentää uutuuksilla. 

Nyt tarkempaa lukemista odottaa vastailmestynyt Suomen kauneimmat puutarhat -kirja, jonka hain postista eilen. Minervan kustantama ja Kirsi Tuomisen toimittama, yhteistyössä Viherpiha-lehden kanssa toteutettu kirja esittelee 20 suomalaista puutarhaa. Kaikki puutarhat on esitelty aiemmin lehdessä mutta ainakaan minua se ei haittaa. Pidän itse juurikin tällaisista fiilistelykirjoista, joiden kautta pääsee kurkistamaan erilaisiin puutarhoihin.

Huvikseni pinosin yhteen kaikki puutarhaan liittyvät kirjat, kuten jossain blogissa muistelen jonkun tehneen jo aiemmin, ja aikamoinen kasa kirjoja onkin ehtinyt kertyä. En kyllä tiedä, onko ihan viisasta laittaa tätä kuvaa näytille, kun mieskin saattaa joskus tänne blogiin kurkistaa... mutta otetaan riski. Onhan maailmassa suurempiakin paheita kuin kirjojen keräily. :-)

Ensimmäisin puutarhaan liittyvä kirjani oli Otavan Puutarhakirja vuodelta 1993.

Jos se aikoinaan avasi kokonaan uuden maailman niin Eija Klaucken Englantilainen puutarha suorastaan räjäytti tajunnan. Sen jälkeen ei elämään vuosikausiin mahtunut mitään muuta kuin puutarha ja kasvit. 

Kaikkia näitä kirjoja muistellessa on hauska huomata tietynlainen kehityskaari niiden hankkimisessa ja lukemisessa. Aluksi kiinnostivat tietopainotteiset kasvikirjat perennoista, köynnöksistä, pensaista ja puista. Näitä seurasi pihan rakentamiseen ja suunnitteluun liittyvä kirjallisuus. Ja nyt vaan fiilistelen puutarhoja kuvailevien kirjojen parissa. Kehitys on tietenkin kulkenut käsi kädessä puutarhaharrastuksen kanssa. Alussa oli tärkeä imeä itseensä suuri määrä tietoa, joka sitten piti osata hyödyntää oman pihan suunnittelussa. Ja nyt on fiilistelyn vuoro, kun lähes koko puutarha alkaa olla täyteen rakennettu.

Jo pitkään ylivoimainen suosikkini on ollut Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Suomalaisia unelmapuutarhoja. Saapa nähdä viekö uusi hankinta siltä ykköspaikan.

Lumi...u...kko

Vaihteleva sää on tarjonnut vesikelien lomassa kunnon lumipyryjä eikä lumitöiltä ole tänä talvena voinut välttyä. Märkä lumi on ollut niin raskasta, että välillä koko pesue on komennettu lumenpuhdistustalkoisiin. 

12-vuotias nuorimmainen keksi varsin näppärän tavan hoitaa tämä mielestään ikävä velvollisuus: pihatien voi putsata lumesta samalla, kun pyörittää palloja lumiukkoa varten!

Osaisipa itsekin ottaa aina ilon irti ikävistä velvollisuuksista.

Veikeitä valkoisia hahmoja on pihallamme näkynyt muutoinkin, sillä eräänä päivänä terassilla puikkelehti lumikko. Kuvat ovat tavallistakin huonolaatuisempia, kun piti äkkiä napata kännykällä kuvat ikkunan läpi. Hyvin niistä kuitenkin tuon valkoisen pötkylän erottaa.

Lumikko on asustellut pihapiirissä tai sen lähistöllä niin kauan kuin mekin, todennäköisesti vieläkin pitempään. Melkein joka talvi se on vilahdellut salamana milloin missäkin mutta koskaan aiemmin sen touhuja ei ole pystynyt seuraamaan näin pitkään. Oravia sen sijaan ei tänä talvena ole näkynyt. Suuttuivat varmaan, kun pähkinäbaari on ollut suljettuna koko talven.

Talvinen puutarha

Talvinen puutarha on hiljainen ja valkoinen.

Ohut lumivaippa korostaa kasvien ja puutarhan muotoja ja pehmentää niiden reunoja.

Valkoisen vaipan alta voi erottaa jälkiä kesäelämisestä: tuonne on jäänyt kesäkalusteita, tuonne taas puutarhuri on hukannut ruukkuja ja unohtanut koristeita.

Peikkokin on unohtunut jalavan oksalle. Siellä se on keinunut läpi tuulten ja tuiskujen.

Osa perennapenkeistä on säntillisen tasaisesti lumen peitossa, toisista taas pilkistää siellä täällä talventörröttäjiä, jotka paljastavat puutarhurin syksyiset kiireet ja tekemättömät työt.

Onneksi tekemättömiä töitä voi jatkaa taas keväällä. Talvilepo on tehnyt hyvää, koska valon lisääntyminen saa ajatukset taas huomaamatta hiipimään puutarhaan.

Tänään, tasan kuukausi jouluaatosta, sää on puolipilvinen ja pouta. Eilisillan ja yön aikana satoi lunta noin viitisen senttiä. Lämpötila on +1°C. 

Valo

Vielä ehtii nauttia hämärän hyssystä, sinisestä hetkestä ja kynttilän valaisemista koti-illoista. Pian hiljalleen lisääntyvä valo valtaa päivät, ja illat pitenevät kuin varkain. Ennen kuin huomaakaan puutarhurin päivään mahtuu valoisia tunteja kellon ympäri eikä aherrukselle ole mittaa eikä määrää.

Sitä ennen nautimme siis talvisesta puutarhasta, laiskottelusta ja tunnelmoinnista kynttilälyhtyjen valossa. 

Rakastan kynttilälyhtyjä ja niiden lämmintä, pehmeää valoa. Olen ripustellut useampia lyhtyjä puutarhaan, kaiken kaikkiaan niitä taitaa olla kahdeksan. Suurin osa on kyllä ihan käytännön syistä aseteltu lähelle taloa: näin sammuttelu sujuu yötä vasten sukkelammin ja ne tietenkin näkyvät paremmin myös sisälle.

Pajuparka

Sula maa ja paksu kerros painavaa nuoskalunta osoittautuivat huonoksi yhdistelmäksi kymmenisen vuotta vanhalle riippapajulle (tai  oikeasti kyseessä on kai riipparaita mutta itse olen aina nimittänyt sitä pajuksi tai riippapajuksi). 

Eräänä päivänä sankan lumisateen jälkeen paju kaatui lumen painosta. Olisi silloin heti pitänyt käydä ravistelemassa lumet pois pajun päältä mutta en  hennonut, koska puu näytti niin satumaiselta korkeine lumihattuineen. Nyt sen pelastaminen taitaa olla liian myöhäistä.

Kaiken kaikkiaan talvi on tänä vuonna ollut ainakin täällä Etelä-Suomessa outo. Lämpötila on sahannut edestakaisin ja taivaalta on vuorotellen satanut lunta ja vettä. Tylsää.

Samasta sipulista

Ei kai ole mitenkään harvinaista, että jouluhyasintti tekee useamman kukan samasta sipulista. Mutta nyt yhdestä sipulista avautui kaksi eri väristä kukkaa, jotka lisäksi näyttävät siltä kuin ne olisivat kokonaan eri lajia.

Onko kukaan törmännyt joskus vastaavaan ilmiöön?

Tämän veikeän hyasintin myötä toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta! Olkoon se täynnänsä samanlaisia iloisia yllätyksiä!