Värileikkiä lehdistöllä

Green Halo -pionin varren erikoinen väri innosti tutkailemaan millaisia poikkeavia sävyjä pensaiden ja perennojen lehdistä löytyy.

Keltajapaninangervo (Goldmound) valaisee Siperianpihdan alustaa.

Toisen keltajapaninangervon (Goldflame) lehdet punertavat.

Sirotuomipihlaja on kaunis pieni pensas tai puu. Sen lehdet ovat tummat, kukat valkoiset ja syysväri upean punainen.Tämä muutama viikko sitten istutettu rungollinen yksilö ei taida vielä tänä vuonna kukkia.

Purppuraheisiangervon (Diabolo) lehdet
vivahtavat pronssiin.

Black lace -mustaseljan lehdet ovat mustanpunaiset ja
pitsimäinen kukinto on vaaleanpunainen.

Ruusutyräkin (?) ja nukkapähkämön värikontrastia.

Orvokki.

Jaloangervot nousevat maasta kovaa vauhtia.
Punaiset varret erottuvat hyvin kevätesikon
kirkkaista sävyistä. Etualalla kirjopikarililja.

Kylläpä keltaiset ja punaiset lehdet luovat syksyisen tunnelman, kun niitä katsoo kootusti näin lähietäisyydeltä! Syksyistä fiilistä lisää harmaa, sadetta enteilevä taivas. Mutta sekään ei haittaa, kun tietää, että koko kesä on vielä edessäpäin!

Ihan kuin jouluna

"Äiti, miksi sä saat tollasia paketteja?" Kysyi 9-v., kun haimme pionipaketin postista sen jälkeen, kun olin ensin kieltäytynyt menemästä lelukauppaan, koska "koko ajan ei voi saada jotain." 


"Öö...äiti on ollut niin kiltti." "Mutta niinhän minäkin olen ollut kiltti," kuului terävä vastaus. "Juu, mutta äiti ei saa paketteja talvella ollenkaan, nyt on niinkuin äidin joulu..."

Paketti melkein kuin jouluna.

Green Halo erottuu jo taimena. Hauskan vihreä pioni.

Taimet tulivat ehjinä perille. Pionien koti ei pettänyt tälläkään kerralla.

Ihanan petollinen tunne

Yhtäkkiä puiden ja pensaiden silmut ovat muuttuneet hiirenkorviksi ja hiirenkorvat kirkkaanvihreiksi lehdiksi. Perennojen alut nousevat kohisten mustasta mullasta. Kaikki istututukset näyttävät kasvavan sievästi omilla paikoillaan. Mikään kasvi ei rönsyile, karkaile eikä kaatuile. 

Tänä vuonna luulen vihdoinkin hallitsevani puutarhaa, tänä kesänä siitä tulee täydellinen.

Kevätpenkki, jossa kasvaa sitä sun tätä. Ensimmäisenä väriä
tuovat kevät- ja palloesikot. Vuosi sitten istutetut
japaninesikot ovat vielä pienenpieniä eivätkä kuki.
Taisivat pelästyä märkää syksyä.

Puutarhan muodot ja rakenteet erottuvat hyvin, kun kaikki kasvu on vielä edessä.

Tiedän, että joskus kesällä tulee se hetki, jolloin voin vain todeta miten  rikkaruohot kukoistavat, nurmikko on kellastunut ja kaikki muu on ylikasvanutta. Mutta siihen on onneksi vielä aikaa...

Silkkaa narsissia

Narsissiaika alkaa olla parhaimmillaan. Olen istuttanut vuosien aikana puutarhaani paljon erilaisia narsisseja. Jotkut niistä ovat säilyneet, toiset kadonneet. Syytä katoamiseen en tiedä. Onneksi joka vuosi näitä kevään airueita kuitenkin nousee värittämään muuten vielä niin harmaata ja ruskeaa maisemaa.

Kylmä keväänaloitus on hidastanut Têtê-narsissien
ja helmililjojen kukintaa. Nämä ovat säilyneet sisääntulon
ruukussa pääsiäisestä saakka.

Narcissi Amadeus Mozart on vasta avautumassa.

Narcissi Trepolo

Narcissi Ice Follies

Tuntematon kaunotar. Välillä käy näinkin,
että kukka säilyy mutta nimi häipyy...

Ehdoton suosikkini. Varma, helppo ja kaunis
(vai pitäisikö sanoa komea?) Ice King.

Kumma juttu muuten miten keltainen väri ilahduttaa aikaisin keväällä mutta kesällä se tuntuu penkissä lähinnä pahalta erheeltä.

Toteutunut haave

Jo pitkään olen katsellut Kekkilän vihervitriiniä sillä silmällä... Ja nyt haave on toteutunut! Siitä kiitos lahjan antajalle!

Siinä vitriini nyt nököttää terassin nurkassa odottaen hyllyillensä jotain kaunista ja pientä hyvää. Suunnitelmissa on kokeilla ainakin basilikaa. Ja ehkä salaattia. Ehdottomasti tietenkin tomaattia ja paprikaa, joiden taimia sain tänään ystävältä. Hänelle kiitos taimista!

Lehdossa asuu peikko

Lehdossa asuu peikko. Se keinuu jalavan oksalla ja ottaa tuulesta vauhtia. Puiden ollessa lehdessä peikko kurkkii varjosta salaperäisenä ja yllättää polulla kävelijän.

Peikko on keinunut jalavan oksalla jo monta vuotta. 

Talvet peikko viettää puutarhahyllyllä varastossa. Jalavan siimekseen se kiipeää heti keväällä, kun auringonsäteet  alkavat kutitella nenänpäätä. Peikko on varjon ystävä.

Peikko erottuu kuvassa vähän huonosti mutta sen alapuolella vastaistutettu Yakushiman alppiruusu Morgenrot loistaa fuksianpunaisena.

Upean kirkas väri haalistuu kukinnan myötä. Kauneimmillaan samassa pensaassa on tummia nuppuja, juuri avautuneita kirkkaan fuksianpunaisia kukkia ja lähes valkoiseksi haalistuneita vanhoja kukintoja.

Kesän ensimmäinen projekti lähes valmis

Aurinkoinen sää sai meidät vappuvapaata viettävät toteuttamaan kesän ensimmäisen projektin. Suunnitelmissa on jo jonkin aikaa ollut metsäpolun jatkaminen ja istutusalueen laajentaminen. 


Metsäpolku tai pieni lehto, kuten sitä itse nimitän, sijaitsee jalavan juurella. Jalavan ja grillikatoksen välissä on turveharkoin rajattu istutusalue, jossa kasvaa kuunliljoja, arovuokkoa ja humala. Jalavan runko on ympäröity vuorenkilvillä. Istutusalueen vierestä kulkee kuorikatteella peitelty pehmoinen polku. Polun vasemmalla puolella (kuvissa näkymättömissä oikealla) kanukkapensaan juurella kasvaa saniaisia, vuorenkilpiä ja rodo. Tunnelma on varsinkin kesällä jalavan lehtien varjossa ihanan lehtomainen.

Ennen-kuva. Puutarhan lehto kevätkuosissaan
ennen siistimistä ja tämän päivän projektia.
Kuorikatepolku pilkistää oikeassa laidassa.
Näky on näin aikaisin keväällä kyllä tylsä.

Jälkeen-kuva. Uusi penkki odottaa kasveja.
Uudet turveharkot erottuvat ruskeina möhkäleinä
mutta sammaloituvat onneksi kyllä pian ihan itsestään.

Nyt projekti on enää kasveja vaille valmis. Suunnitelmissa on istuttaa alueelle lisää rodoja ja ehkä joku havu. Niiden juurelle olisi kiva löytää joku nätti, puolivarjossa viihtyvä maanpeitekasvi.