Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin kaikki on toisin. Pihasta on kasvanut puutarha. Perennoille on raivattu enemmän tilaa (ja raivataan joka vuosi lisää mieheltä vaivihkaa...), on rakennettu muureja, terasseja ja pergoloita. Kunnon hörhönä olen tietenkin sitä mieltä, ettei puutarha ole vieläkään valmis.
Suuri viirukirjokanukkapensas jakaa puutarhan neljään erilaiseen huoneeseen: "pelikenttään", jossa nimensä mukaisesti on eniten nurmikkoa, talon edustalla sijaitsevaan "olohuoneeseen", jossa ovat terassi ja grillikatos, "leikkimökkiin" eli tulevaan potageriin sekä "takkahuoneen edustaan" talon itälaidalla. Viime mainittu myllättiin viime kesänä kokonaan uusiksi. Innolla odotan, miten tuijat, seppelvarvut ja pieni allas ovat selvinneet valtavan lumikuorman alla...
Yllä pelikenttä vuosi sitten keväällä. Etualalla perennapenkin laajennus odottamassa uusia perennoja.
Alempana kuvassa grillikatos ja sen viereinen perennapenkki. Taustalla pilkistävät punalehtiset kasvit purppuraheisiangervo Diabolo sekä naapurin verivaahtera.
