Onni on lämmin pesä ja paljon pähkinöitä

Touhukas orava säntäilee pitkin puutarhaa, ei päättömänä vaan päättäväisenä. Se tietää, että talveen tulee varautua huolella. Kun kupu ja ruokapiilot on täytetty, voi lopulta huokaista ja köllötellä kylmän talven yli omassa pikku pesässä. Ja odottaa siellä kevättä. 

Sillä kevät on enää vain muutaman kuukauden päässä...

Jääruusuja

Pikkupakkanen on purrut puutarhaa, värittänyt nurmikon valkealla ja saanut kasvit nöyrtymään tulevan talven edessä. Laiskan puutarhurin jäljiltä on lintujen ruuaksi jäänyt paljon talventörröttäjiä. Se tietää kiireistä kevättä, mikä ei huoleta, sillä kevätauringon säteet kyllä herättävät innon ahkeraan puutarhasteluun. Tai ainakin aina aiemmin on käynyt niin...

Mustaselja nuokkuu.

Kuura on kovettanut maan ja tekee haravoimisen vaikeaksi.
Toivottavasti sää vielä lämpenee, jotta
lehdet ehtii kerätä pois ennen pysyvää lunta.

Pakkanen on luonut altaaseen kauniin jääkukan.
Vesipumppu pitää muistaa poistaa
altaasta ennen todellista talvea.

Jääruusu. Kuura on hunnuttanut Leonardo da Vincin.

Puutarhurin tehtävälista ei vielä ole lopussa. Pumpun poisto, haravointi, orava-automaattien ja lintulautojen täyttäminen odottavat ainakin vielä tekijäänsä.

Syystunnelmaa

Sisääntulon kesäkukat ovat vaihtuneet syysistutuksiin. Tervetuloa uusi vuodenaika!

Vaikka pakkanen tulee myöhemmin nujertamaan muratit,
saavat ne silti jäädä kehystämään callunoita. 

Oven viereinen ruukku täyttyi callunoilla ja hopealangoilla.
Molemmat kestävät hyvin kovempaakin pakkasta.

Pallotuijat saavat tuttuun tapaan viettää
talven omissa ruukuissaan.  

Amppeleissa orvokit on korvattu hebeillä, hopealangoilla,
murateilla ja lankaköynnöksillä. Jälkimmäinen on uusi tuttavuus
syysistutuksissa. Yleensä sitä pidetään sisäkasvina.
Jännä nähdä, miten se kestää kylmää.

Halloweenia odotellessa...
Asetelmaan täytyy jostain saada lisää väriä.
Mitenköhän pihlajanmarjatertut sopisivat kurpitsan ympärille? 

Kukkii, kukkii

Vielä muutama sinnikäs kasvi jaksaa ilahduttaa kukilla.

Syysleimu on vielä täydessä kukassa keväällä
istutetun sirotuomipihlajan juurella.
Puussa ei kyllä ole syysväristä tietoakaan.
Vähän epäilyttää, josko se edes on sirotuomipihlaja. 

Syysmaksaruoho kukkii pakkasiin asti. Takana pilkottaa
muutama oranssiksi muuttunut syyshohdekukka
ja vasemmalla yksi punahattu.

Harmaan nukkapähkämön ja
vaaleanpunaisen myskimalvan harmoniaa.

Tämä anonyymi kärhö on jaksanut kukkia
heinäkuusta asti. Voimakas violetti erottuu
ihanasti keltaisten lehtien joukosta.

Makeaa mahan täydeltä

Tuusulassa Pirilän kukkatarhassa oli olo kuin kaupan irtokarkkihyllyllä. Runsaasti laareja täynnä toinen toistaan ihanampia irtosipuleita: krookuksia, tulppaaneja, narsisseja, laukkoja, hyasintteja... Laarien vieressä tyhjät paperipussit vain  odottivat poimijaa.

Niinhän siinä kävi, että päätös olla ostamatta tulppaaneja unohtui. Ei mennyt montaa sekuntia, kun jo pussit pullistelivat laukkojen ja krookusten lisäksi tulppaanin sipuleita. 

Selkärangatonta touhua tämä puutarhastelu. Melkein kuin karkilla mässäily...

Tulipa Viridiflora China Town
löysi paikkansa kirsikkapuun juurelta.
Samassa paikassa kasvaa ennestään
Queen of Night - ja Shirley -tulppaaneja.
(kuva lainattu Kauppilan sivuilta)

China Townin kaveriksi Mount Tacoma
(kuva Exotic Garden).

Gerbrand Kieft -tulppaaneja
Flammentanz-ruusun juurelle
(kuva Korpikangas Siemen Frö).

Bleu Aimable -tulppaanin sävy jäi kyllä mietityttämään,
kun katsoin kuvia netissä. Kaupassa kuva näytti
sinisemmältä kuin netissä, jossa lähes joka sivustolla
hehkutetaan: "paras malvanvärinen tulppaani...
Malvan! Luulin ostaneeni sinisen tulppaanin.
(kuva Bloms Bulpsin sivuilta)

Sinilaukkaa istutin pelikentälle
penkkien reunassa kasvavien
pionien ja purppurakeijunkukkien väleihin
(kuva lainattu Exotic Gardenin sivulta).

Ja sinne sun tänne paaaljon paaljon ukkolaukkoja.
(kuva Viherpeukalot)

Sipulimaniaa

Hyväksi havaittuja narsisseja, aikaa myöten leviäviä scilloja ja keisarinpikarililjoja ja liljoja olen tähän mennessä laittanut maahan.

Kesän oranssit liljat siirsin talon taakse
ja niiden kaveriksi istutin pari keisarinpikarililjaa.

Pois siirrettyjen liljojen paikalla istutin vaaleanpunaisia liljoja. Josko nämä sipulit olisivat sitä mitä paketissa luvataan.

Scillat löysivät narsissien kanssa paikkansa lehmusten juurelta uuden autopaikan vierestä.

Vielä pitäisi saada jotain sipuleita lisää. Krookuksia ainakin. Ja laukkoja. Ja ehkä vielä lisää liljoja. Mutta ei tulppaaneita. Joka syksy katselen kaihoten kuvia kauniista tulppaaneista. Ja joka alkukesä manailen niiden rumia, nahistuvia lehtiä.

Reippaana puutarhurina voisin tietysti kerätä tulppaanit kukinnan jälkeen pois ja antaa lehtien nahistua rauhassa. Syksyllä voisin istuttaa samat sipulit uudestaan maahan. Mutta laiskana puutarhurina tyydyn vain ihastelemaan tulppaaneita kuvissa ja muiden puutarhoissa. 

Kaikkea ei aina tarvitse saada omaan pihaan.

Hortensia

Keväällä terassin ruukkuun, tuijan juurelle istutettu hortensia on vaihtanut väriä. Sinisenä istutettu ja välillä vihertävä on nyt kauniin vaaleanpunavihreä. 

Ja mummon alushousun värinen petuniakin
jaksaa vielä kukkia terassin suojassa.

Hauska tapaus, tämä hortensia.

Valioluokan perennoja

Muutama perenna ansaitsee puutarhassamme vilpittömiä kehuja pitkän ja kauniin kukintansa ja terveytensä vuoksi.

Vuosi sitten ostettu vaaleanpunainen väriminttu.

Vaaleanpunainen väriminttu talvehti hyvin, ei valloita kukkapenkkiä agressiivisesti punaisen sisarensa tavoin ja kukkii kauan. Todella kauan. Meidän puutarhassa kukinta alkoi jo heinäkuussa eli sitä on kestänyt jo yli kaksi kuukautta!

Äidiltä saatu valkoinen syysleimu.
Tässä rantakukan kaverina.

Valkoinen syysleimu kukkii myöhään, tuoksuu huikaisevan hyvälle eikä ole ainakaan tähän mennessä kärsinyt vielä koskaan härmästä. Joka vuosi se kasvattaa nätisti poikasia, jotka on helppo napata ja istuttaa muualle puutarhaan tai antaa ystäville. Vaikka korkeutta tulee melkein puolitoista metriä, se pysyy tanakasti pystyssä ilman sen kummempaa tukemista.

Ystävältä saatu syysmaksaruoho.

Syysmaksaruoho on niitä kasveja, joka on kaunis oikeastaan koko ajan: ensin keväällä, kun sen pienet, pyöreät versot vihertävät ensimmäisten perennojen joukossa sekä myöhemmin nuppuvaiheessa ja näin alkusyksyllä, kun se kukkii. Se on kivan "kompakti" kasvi, josta saa vaikka matalan reunusaidan. Tämä hauska idea löytyy videon pätkästä Planning a cottage garden, jonka olen listannut tuohon oikeaan laitaan otsikon Ideoita ja inspiraatioita -alle.

Satoisa vihervitriini

Keväällä lahjaksi saatu Kekkilän vihervitriini on ollut kovassa käytössä ja kokemuksia on kertynyt tomaatin, paprikan, salvian ja basilikan kasvatuksesta. 

Salvia ja basilika ovat viihtyneet vitriinissä mitä mainioimmin ja tomaatti on antanut satoa koko kesän, kiitos taimena hankitun ruukkutomaatin (niitä täytyy hankkia jatkossa useampi).

Ystävän ystävältä saadut, siemenestä kasvatetut kolme muuta tomaattia tuottavat nekin satoa. Kaikkien kolmen pitäisi muistaakseni olla eri lajiketta ja nyt päänvaiva onkin suuri...

Mikä tomaateista olikaan se vihreä laji?
Entä milloin tuo päärynänmuotoinen on kypsä poimittavaksi?
(kuvassa näkyvä musta pötkylä on muuten
katon automaattiaavaaja)

Voi, mikä riemastus, kun huomasimme, että paprikastakin tulee satoa! Kukkia oli paljon ja selviä paprikan alkuja on useita. Niistä kaksi on jo selvästi tunnistettavissa paprikaksi, muiden osalta taitaa kasvukausi loppua ennen aikojaan (ensi kerralla täytyy aloittaa kasvatus aikaisin).

Kuinka suureksi yksi paprika voi kasvaa?
Mistä tietää, että paprika on valmis poimittavaksi?

Melkein parasta satoa on tämä paprikaruukun alareunassa näkyvä ihanainen sammal! Sitä en taivasalla ole ikinä saanut aikaiseksi.

Kiusallisesti härmä pääsi valloilleen loppukesästä. Automaattisesti avautuva katto ei yksistään näköjään riitä turvaamaan riittävää tuuletusta vaan myös etuovet pitää muistaa avata (tämä opiksi ensi vuotta varten). 

Vielä kukkii

Vaikka kalenterin mukaan ollaan jo syksyssä, ei puutarha suostu luovuttamaan.  Moni perenna ja pensas on vielä täydessä loistossaan. 

Keltaiset lehdet nurmikolla paljastavat, että
jalava alkaa jo valmistautua uuteen vuodenaikaan.

Syysleimujen loistetta.
Alhaalla vasemmalla ihana syysvuokko.
Niitä pitää saada ensi vuonna lisää.

Leonardo da Vinci -ruusu ja valkoinen syysleimu.

Itseä kyllä vähän harmittaa ettei puutarhasta tule enää nautittua (tai ei ehdi nauttia) yhtä paljon kuin keväällä ja kesällä. Mihin syksyisin on aina mukamas niin kiire?

Betonileikkiä

Tieprojekti alkoi olla loppusuoralla, kun mies toi kottikärryllisen betonia luokseni ja vihjaisi, että olin joskus sanonut tarvitsevani betonia johonkin "taiteiluun". Laiskuus oli parina kesänä vienyt voiton ja betonisten raparperinlehtien valaminen oli aina jäänyt pelkäksi aikomukseksi. Mutta nyt oli pakko toimia, kun valmiiksi sekoitettu satsi betonia nökötti nenän edessä. 

Eikun hakemaan raparperinlehtiä naapurin puolelta. Luvan kanssa tietenkin. Kaksi lehteä nappasin, ja toisen palautin betonisena versiona takaisin kiitokseksi lehdistä.

Mitään mallikappaleita ei lehdistä tullut.
Omaksi jäänytkin on reikäinen,
joten ainakaan vesiastiana sitä ei voi käyttää.

Vähän oikaisin ohjeissa. Jätin öljyllä sivelyn väliin ja lätsäsin betonin suoraan lehden päälle. Ihan hyvin lehti kuitenkin irtosi kuivuneesta massasta.

Pihatie

Kesän ehdottomasti suurin projekti on ollut pihatien uudistaminen. Itse tie saatiin valmiiksi mutta pelikentän puoleisen tienreunan viimeistely saa jäädä odottamaan ensi kesää. Tänä vuonna aika, into ja raha loppuivat kesken.

Sisääntuloon saatiin autopaikka.

Kapea, hädin tuskin yhden auton levyinen tie
on laajentunut nelikaistaiseksi moottoritieksi.
Tai siltä ainakin tuntuu, tilaa on
niin paljon aiempaan verrattuna.

Kuopat paikataan myöhemmin nurmikolla.

Lasten kasaama "kiviaita" voi hyvin odottaa ensi kesään.
Mikä olisikaan kauniimpi tapa säilöä ylimääräisiä kiviä!

Ensin ajatus aidasta tuntui turhalta mutta myöntää täytyy,
että ilman "päätyaitaa" pelikentällä tulee alaston olo.

Oikeastaan on mukavaa, että on suunnitelmia tulevaa kesää varten. Vaikka eihän tuo pihatien viimeistely ainoa haave ole... :-) 

Ystävän puutarhassa

Ystävän kaunis puutarha on kekseliäästi rakennettu kolmeen tasoon. Ja vaikka jokaisella tasolla on oma tunnelmansa, on kokonaisuus yhtenäinen ja tasapainoinen. Alapihalla sisääntuloa reunustaa kivillä tuettu rinne, keskipiha on kuin tuulahdus englantilaisesta puutarhasta ja yläpihalle luo kallio omaa  tunnelmaansa.

Keskipihalle noustaan villiviinin ja
kärhöjen peittämän pergolan kautta.

Nurmikenttää halkovat
omin voimin puusta rakennetut polut.

Huvimajaksi muutettu leikkimökki tarjoaa kasveille
tuulensuojaa. 

Lämpimässä rinteessä viihtyi magnoliakin
(kuvan oikeassa äärilaidassa) viime talven yli.

Endless Summer -hortensia innostui kukkimaan kunnolla
vasta, kun ystävä kyllästyi sen vuosia kestäneeseen
jurotukseen ja uhkasi hävittää koko kasvin!
Kukkupuhetta, että kukille pitäisi puhua kauniisti...  

Vanhan kimikin nuput kurottuvat kohti taivasta.
Valkoinen, tuoksuva kukinto ehtii hurmata syksyllä,
jos lämmin sää jatkuu pitkään.

Lehtien erilaiset värit ja kukkien toisistaan poikkeavat
muodot luovat silmiä hiveleviä yhdistelmiä.

Yläpihalla on kallio otettu esiin.
Eri syvyiset kolot ovat loistavia kasvupaikkoja
toisistaan poikkeaville kasveille. Niissä
viihtyvät niin kivikkokasvit kuin pensaat.

Istutuspöytä voi olla koko pihan koristus!

Kaunis asetelma huvimajan
seinustalla kiinnittää katseen...

...siellähän on linnuilla pesä ja poikasia tulossa!

Näkee, että puutarhaa on rakennettu ja vaalittu rakkaudella jo pitkään. Ei siis mikään ihme, että se on joskus valittu erään pihakilpailun Etelä-Suomen aluevoittajaksi!

Kiitos vierailusta. :-)