Talven jäljiltä en aina muista mitä kasveja maasta on nousemassa ja mitä mihinkin penkkiin on tullut aiemmin istutettua. Tällainen dementia horticultur taitaa olla yleinen vaiva puutarhureilla, näin olen lähipiiristäkin ymmärtänyt...
Keväisin ei sen suurempiin siirto- ja istutuspuuhiin uskalla ryhtyä ennen kuin kasvinalut ovat tunnistettavissa tai edes huomaa, että tyhjältä näyttävässä kohdassa kasvaa jotain jo ennestään. Niinkin on nimittäin joskus käynyt, että olen alkanut istuttaa jotain ja liian myöhään huomannut, että lapio osuikin vielä maan alla lymyävään aarteeseen.
Tänä keväänä muisti pätki pahasti sipulikukkien kohdalla. Hämärä mielikuva on, että hamstrasin liljoja ja niiden sipuleita ripottelin syksyllä sinne tänne puutarhaan - tarkat paikat selvinnevät jahka liljat alkavat puskea versoja esiin - mutta yllä kuvassa näkyvä ´Iris Katharine Hodgin´ olikin jo mitä iloisin yllätys!
Samoin ohraisesti meinasi muutama päivä sitten käydä vaaleanpunaiselle värimintulle, kun aloin istuttaa postin tuomaa Itoh-pioni ´Cora Louisea´. Onneksi huomasin katastrofin alun ajoissa ja väriminttu on pelastettu ainakin tälle keväälle. Pioni on tuo vihreä "puska" kuvan yläosassa vasemmalla. On muuten järjettömän kokoinen taimi tuo pioni! Viherpeukalot yllätti iloisesti, koska olin varautunut pelkkään juurakkoon enkä täysikokoiseen pioniin.
