Pihatie

Kesän ehdottomasti suurin projekti on ollut pihatien uudistaminen. Itse tie saatiin valmiiksi mutta pelikentän puoleisen tienreunan viimeistely saa jäädä odottamaan ensi kesää. Tänä vuonna aika, into ja raha loppuivat kesken.

Sisääntuloon saatiin autopaikka.

Kapea, hädin tuskin yhden auton levyinen tie
on laajentunut nelikaistaiseksi moottoritieksi.
Tai siltä ainakin tuntuu, tilaa on
niin paljon aiempaan verrattuna.

Kuopat paikataan myöhemmin nurmikolla.

Lasten kasaama "kiviaita" voi hyvin odottaa ensi kesään.
Mikä olisikaan kauniimpi tapa säilöä ylimääräisiä kiviä!

Ensin ajatus aidasta tuntui turhalta mutta myöntää täytyy,
että ilman "päätyaitaa" pelikentällä tulee alaston olo.

Oikeastaan on mukavaa, että on suunnitelmia tulevaa kesää varten. Vaikka eihän tuo pihatien viimeistely ainoa haave ole... :-) 

Ystävän puutarhassa

Ystävän kaunis puutarha on kekseliäästi rakennettu kolmeen tasoon. Ja vaikka jokaisella tasolla on oma tunnelmansa, on kokonaisuus yhtenäinen ja tasapainoinen. Alapihalla sisääntuloa reunustaa kivillä tuettu rinne, keskipiha on kuin tuulahdus englantilaisesta puutarhasta ja yläpihalle luo kallio omaa  tunnelmaansa.

Keskipihalle noustaan villiviinin ja
kärhöjen peittämän pergolan kautta.

Nurmikenttää halkovat
omin voimin puusta rakennetut polut.

Huvimajaksi muutettu leikkimökki tarjoaa kasveille
tuulensuojaa. 

Lämpimässä rinteessä viihtyi magnoliakin
(kuvan oikeassa äärilaidassa) viime talven yli.

Endless Summer -hortensia innostui kukkimaan kunnolla
vasta, kun ystävä kyllästyi sen vuosia kestäneeseen
jurotukseen ja uhkasi hävittää koko kasvin!
Kukkupuhetta, että kukille pitäisi puhua kauniisti...  

Vanhan kimikin nuput kurottuvat kohti taivasta.
Valkoinen, tuoksuva kukinto ehtii hurmata syksyllä,
jos lämmin sää jatkuu pitkään.

Lehtien erilaiset värit ja kukkien toisistaan poikkeavat
muodot luovat silmiä hiveleviä yhdistelmiä.

Yläpihalla on kallio otettu esiin.
Eri syvyiset kolot ovat loistavia kasvupaikkoja
toisistaan poikkeaville kasveille. Niissä
viihtyvät niin kivikkokasvit kuin pensaat.

Istutuspöytä voi olla koko pihan koristus!

Kaunis asetelma huvimajan
seinustalla kiinnittää katseen...

...siellähän on linnuilla pesä ja poikasia tulossa!

Näkee, että puutarhaa on rakennettu ja vaalittu rakkaudella jo pitkään. Ei siis mikään ihme, että se on joskus valittu erään pihakilpailun Etelä-Suomen aluevoittajaksi!

Kiitos vierailusta. :-)

Oikeita ovat

Liljan sipulit nimittäin. Valkoiset ovat niitä mitä pitikin. Sitä en tosin muistanut, että kukan keskellä on vaaleanpunaista. 

Tuoksu on huumaava... illalla se leijailee ilmassa, kun kiertelee pelikentällä. Kunpa tuon tuoksun saisi pulloon!

Eikä kukkoja näy missään.

Elokuussa pareittain

Aivan kuin luonto haluaisi elokuussa kertoa, että kesä ei vielä ole ohi. Erilaisia värejä ja muotoja on puutarhassa niin paljon, ettei silmä kykene niitä hahmottamaan. Linssin läpi näkee toisin. 

En ole kuvaaja, en edes amatööri-sellainen (kuten kuvista näkyy...). Sunnuntaikuvaajaksi minua ehkä voisi kutsua. Blogin myötä aiempaa enemmän valokuvanneena olen huomannut, että kamera kädessä puutarhan näkee eri lailla, tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin ehkä. Nyt innostuin etsimään yhteensopivia pareja.

Ystävältä lainattu yhdistelmä: punahattu ja punatähkä.
Taustalla sinisävyinen syysleimu. Aineksia kolmiodraamaan...

Edellisten vieressä samassa penkissä
pinkki syysleimu ja etelänruusuruoho.

Keväällä tilattu sinipiikkiputki sekä harmaakäenkukka,
joka vain putkahti esiin mullasta yksi kesä.
Oliko jo edellisten asukkien istuttama
vai tuliko jonkun ostotaimen mukana.
Mene ja tiedä.

Punatähkä tässä purppuramaksaruohon parina.

Syyshohdekukka sekä rantatädyke.

Sokerina pohjalla yllätyspari:
keltaharmaa kuunlilja ja turkoosi tuoli.

Viikon takainen ex tempore -ostos: mammuttiheinä. Kauniisti kaartuvana ja korkeana se tasapainottaa penkkiä. Tuulella se kahisee ihanasti!

Etualalla viiniruusu ja liila väriminttu.

Hyvin kasvaneita

Luonto on tänä kesänä hoitanut kastelun kiitettävästi. Sateessa ovat olostaan nauttineet ainakin havut ja hortensiat. Vuoden vesilaskusta taitaa tulla kukkaroystävällinen, joten mieskin lienee tyytyväinen. :-)


Alla pallohortensia Grandiflora, jonka kasvu on ihan karannut käsistä. Siirsin sen vuosi sitten tuohon puutarhan ehkä märimpään paikkaan. Vähän jännitti, miten se siinä selviää vaikka hortensiat pitävätkin kosteudesta. Paikka näyttää kuitenkin sopivan sille hyvin.

Sateisesta kesästä pitävät myös jaloangervot. En muista, milloin ne viimeksi olisivat olleet yhtä reheviä. Korkeimpien jaloangervojen kukat ovat vielä nupussa.

Väriminttu on myös tänä kesänä näyttänyt parhaimmat puolensa. Aikoinaan sain ystävältäni yhden alun, jota olen sittemmin jakanut ja istuttanut puutarhaan useampaankin kohtaan. Tänä vuonna se näyttää viihtyvän erityisen hyvin takapihan tulipenkissä.

Oranssina kukkiva syyshohdekukka Helenium Moerheim Beauty sopisi hyvin tulipenkkiin yhdessä "vaaleanpunaisten" liljojen kanssa mutta en enää uskalla siirtää sitä. Vaihdoin sen joskus tähän paikkaan, koska se ei näyttänyt viihtyvän aiemmassa ollenkaan. Tässä paikassa se on kasvanut ja kukkinut hyvin eikä ole edes tarvinnut tukea pysyäkseen pystyssä. Joten kukkikoon vielä toistaiseksi tässä.

Kyseinen syyshohdekukka on kukinnon alussa aivan tummanpunainen. Kukinnan edetessä väri muuttuu oranssisemmaksi. Se sopii hyvin yhteen sinisen rantatädykkeen ja mustanpunaisen seljan, Black Lace, kanssa. Rantatädyke on  tänä kesänä aivan surkea. Normaalisti se kukkii valtoimenaan syyshohdekukan korkuisena. Nyt siniset kukat eivät edes erotu kuvassa.


Äskettäin luin jostain, että mustaseljan kukinnot ovat Etelä-Euroopassa mitä suurinta herkkua. Vaaleanpunaiset kukat kuulemma friteerataan ja paistetaan pannulla! Pitäisiköhän kokeilla ensi vuonna...