2012 poistimme pihatien varrelta nämä vanhat, vänkyrät vuorimännyt.
Samana vuonna teimme pihatien kokonaan uusiksi: vanhaa tienpohjaa kaavittiin pois ja tilalle tuotiin kivituhkaa. Tien viereen, poistettujen vuorimäntyjen paikalle suunniteltiin nurmikko (=tilaa lumelle), ja sen toiselle, pelikentän puoleiselle reunalle, aita. Tulevaa aitaa ja nurmikkoa varten savimaata kaavittiin paikoitellen pois jopa puolen metrin syvyydeltä (=siltä-varalta-jos-joskus-paikalle-haluaisi-istuttaa-jonkun-puun-tai-pensaan...) .
Mutta sitten, jokin tökki suunnitellussa aitamallissa, ja päätimme jättää projektin muhimaan. Ja se muhi. Ja muhi. Ja tuona aikana rikkakasveilla oli hyvää aikaa kasvaa...
Vihdoin tänä kesänä keksimme hyvän aitamallin ja herätimme kaksi vuotta muhineen projektin henkiin.
Mutta ennen aidan rakentamista piti poistaa nuo vuorimäntyjen paikalle kasvaneet rikkakasvit. Miksi, oi miksi, niille ei tullut tehtyä mitään jo aiemmin? Vaati yhdeksän tuntia helvetillistä raadantaa (anteeksi brutaali kielenkäyttö) ennen kuin paikka oli suunnilleen putsattu uutta multaa, nurmikkoa ja aitaa varten. Itse aidan rakennus ja pystytys tapahtui sukkelaan, kiitos riuskojen rakentajien!
Enää pitää maalata ja sahata tolpat oikeaan mittaan ja asentaa niihin pihavalaisimet. Nurmikko saa jäädä odottamaan syksyä, sillä näillä heinäkuun melkein-helteillä sitä on turha yrittää saada kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti