Sentään jotain iloista

Syödyistä puista huolimatta huomaan puutarhassa päivittäin kaikkea kivaa ja ilahduttavaa.

Lehdossa vanha rodo avaa kohta kukkansa.

Uudet rodot pitävät kukinnassa näköjään välivuoden, koska nupuiksi luulemani kasvu olikin vain uusien lehtien alkuja. Rodojen juurella tuoksumatara valtaa tilaa, ja hyvä niin. Se on oikein nätti tuoksukasvi.

Unelmatädykettä riivin rankasti pois vuosi, pari sitten mutta onneksi sitä jäi kuitenkin jäljelle. Näin pystypäisenä se on itse asiassa oikein kaunis ja sopii hyvin yhteen kurjenmiekkojen kanssa. Ne eivät jostain syystä näytä kukkivan tänä vuonna.

Vuonna 2011 hankittu Itoh-pioni ´First Arrival´ ei ikinä viihtynyt pelikentän varjopenkissä, ja vihdoin tänä keväänä siirsin sen kirsikkapenkkiin. Paikanvaihto näyttäisi olleen sille hyväksi. Uusia lehtiä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 

Lämpö ja sade ovat saaneet puutarhan räjähtämään kasvuun pelikentän kukkapenkeissä: niin kirsikkapenkissä...

... varjopenkissä...

...kuin aurinkopenkissä.

Suurta iloa antavat myös pikkuruinen potager ja tuleva, edelleen rakentamista odotteleva kasvihuone.

Harson alla kasvavat salaatit, porkkanat ja muut pikkusyötävät ja ruukussa amppelimansikka. En ole muuten aiemmin törmännyt syötävään mansikkaan, jolla on vaaleanpunaiset kukat.

´William Baffin´ -pilariruusu selvisi ensimmäisestä talvestaan ja kasvattaa nyt versojaan potagerin kaaressa.

Kasvihuone tulee kasvulaatikoiden taakse. Nyt paikalla on pelkkä kuoppa, joka odottaa sorakuormaa. Ja ihan takana vielä toistaiseksi on näkyvissä naapurin komposti. Kunhan kasvihuone on valmis, rakennamme sen taakse oman kompostialueen ja näkösuojaksi aidan. 

Päivän tärkein toivotus melkein unohtui: ihanaa, aurinkoista, pitkää kesää kaikille lomansa tänään aloittaville koululaisille!

Ihanaa, kamalaa puutarhurin elämää

Vapaapäivä. Mies töissä, lapset viimeistä päivää koulussa. Rauha oli kuitenkin tiessään ja aamun nautinnollinen, rentouttava puutarhakierros muuttui rikospaikkatutkinnaksi. Kahvi läikkyi ja verenpaine nousi, kun tarkastelin yöllisen vierailijan jättämiä jälkiä. Seuraavia kuvia ei suositella heikkohermoisille.


Mustaselja. Runko syöty.

Helmiorapihlaja. Runko syöty.

Todiste nro 1. Karvatuppo.

Todiste nro 2. Sorkanjälki, josta en saanut selvää kuvaa. 

Mutta hienosti peura/kauris oli kulkenut pelikentän päädyn uuden kukkapenkin läpi eivätkä uudet istutukset olleet tuhoutuneet.

Potuttaa silti kuin pientä oravaa.

Vauhdilla kesää kohti

Luonto käy nyt selvästi ylikierroksilla ja kasvu on suorastaan päätähuumaavaa. Lämpöaalto vauhditti  puiden kukintaa niin, että sirotuomipihlajan ja kirsikan kukat kestivät tuskin viikkoa, ja Makamik-koristeomenapuun vaaleanpunainen läikähdys alkaa sekin olla vain haalea muisto.

Makamikin väriloistoa tyttären kuvaamana pari päivää sitten.

Ja alla tänäiltana samainen Makamik jo haalistuneena, ihan kuin kivipestynä.

Onneksi vanhat koristeomenapensaat ja -puu jaksavat vielä kukkia.

Ja ihmeiden ihme! Se kovia kokenut, pupun syömä omenapuu kukkii tänä keväänä enemmän kuin koskaan aiemmin!

Nurmikkoa saa leikata tosissaan. Kolmesti viikossa on tähänastinen ennätys. Voikukkiakin on tullut kaivettua niin, että kämmenet ovat rakoilla ja takajalat jumissa tuntikausien kyykistelystä.

Kaikesta huolimatta tämä taitaa olla kuitenkin sitä nautinnollisinta puutarha-aikaa! 

Kesäkukkaistutukset alkavat pikkuhiljaa hiipiä sinne tänne puutarhaan. Altakastelevat ruukut ovat hyvä vaihtoehto laiskalle puutarhurille, varsinkin puutarhan reunamille, josta on pitkä matka vesipisteelle.

Perennat ovat nousseet kunnolla ja pakko on uskoa silmiään, että penkit ovat täynnä vaikka heti lumien sulettua tilaa luulee aina olevan vielä yhdelle kasville. Silloin voi käydä niin, aiemmassa postauksessa mainitun dementia horticulturin myötävaikutuksella ehkä, että  istuttaa vahingossa liian tiiviisti tai muuten vaan tyhmästi. Vai mitä sanotte näistä istutuksista?


Kuusi liljaa muodostaa jonon...

Ukonhattu ja viime vuonna istutettu vaaleanpunainen Palava rakkaus vieri vieressä...

Ja toinen ukonhattu tarkalleen kahden liljan keskellä, kylki kyljessä...

Voiko enää tämän tarkemmin sihti osua kohdalleen?

Türin kukkamarkkinat 2014

Terveisiä Virosta, helteisiltä Türin kukkamarkkinoilta. Pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan näihin kuuluisiin puutarhamarkkinoihin eilen, ja täytyy sanoa, että kokemus oli ihan ok. Tulipahan nähtyä Virosta muutakin kuin Tallinna, ja tutustuttua mukaviin puutarhaihmisiin. 

Türin kaupunki sijaitsee noin 100 kilometriä Tallinnasta etelään. Bussimatka sinne kesti puolisentoista tuntia, ja matkalla oli hyvää aikaa bongailla muun muassa haikaroita ja niiden pesiä.

Hintataso markkinoilla on kuulemma noussut vuosi vuodelta, ja perennat maksoivatkin minusta nyt suunnilleen saman verran kuin Suomessa. 

Eviran kasvitautivaroitukset mielessä mukaan kotiin lähti vain perennoja.

Kurjenmiekkoja.

Päivänhattuja.

Tädykkeitä.

Yläkuvassa "kissanhäntä", kuten myyjä tätä tötterökukkaa kutsui, ja alempana toinen tädyke, jonka suomenkielinen nimi jäi hämäräksi.

Ja kerrottu Varsankello, joka ilmeisesti on harvinaisempi kuin sen yksinkertainen perusmuoto.

Lisäksi tuli hankittua vaahtera-angervo ja neljä kärhöä: tarha-alppikärhö ´Ballet Skirt´, tiukukärhö ´Arabella´, loistokärhö ´Huldine´ja tarhalyhtykärhö ´Duchess of Albany´. Jälkimmäisen ostin  ´Princess Dianana´ mutta vikkelä mummo olikin laittanut pussiin tämän Albanian herttuattaren. 

Eli ei mitään erikoisia kasveja eikä mitenkään erityisen halvalla. Kotiin raahattavaa oli kuitenkin ihan riittävästi muiden matkatavaroiden lisäksi. Samoin riitti pohtimista sen suhteen, mihin nämä kaikki oikein saa mahtumaan. Tuntui muuten olevan yleinen ongelma bussilaisten keskuudessa... Omalla kohdalla tilaongelma ratkesi tänään sillä, että pelikentän päätyyn tuli vihdoin kaivettua uusi kukkapenkki! Siitä kuvia myöhemmin.

Lupaus kesästä

Aikainen lupaus kesästä haihtui välillä jonnekin tuulisiin ja sateisiin päiviin. Pitkittynyt, kylmä sää hidasti kevään etenemistä, aivan kuin luonto olisi hetkeksi seisahtunut paikoilleen. Onneksi kevään on kuin varkain onnistunut hiipiä   puutarhaan, ja sen jättämiä merkkejä löytyy sieltä täältä.

Vuokkoja ja helmililjoja.

Kevätesikoita ja kirjopikarililjoja.

Nuppuinen pioni ´Laura Dessert´.

Valkotäpläimikät sinisine kukkineen kanukkapensaan juurella. Kukinnan edetessä sinisyys muuntuu punaiseksi.

Ilta-auringon leikkiä siperiankärhössä ja sammalleimussa terassin muurilla.

Nurmikko kasvaa kohisten, värit nousevat esiin ja maisema muuttuu kesäiseksi.

Leuto talvi helpotti japaninverivaahteran kotiutumista. Nyt sen lehdet alkavat aueta.

Kevät on herättänyt myös kotilot, ja talon takana tulipenkin voisi nimetä uudelleen etanapenkiksi. Onneksi japaninangervot, siperiankärhöt, piisku ja väriminttu eivät ole moksiskaan noista ällötyksistä. Vielä. Pian täytyneekin  suunnata Ferramol-ostoksille.

Kirsikan kukat ovat avautumassa ihan pian. 

Ehkä jo tulevana viikonloppuna?

Pyrus salicifolia "Pendula"

Äitienpäiväviikonloppu hurahti ihan pihalla. Porkkanat, salaatit, pinaatit ja herneet on laitettu kasvamaan ja kukkapenkeille kärrätty uutta multaa kera hevonpeen. Ja on kitketty niin, että nivelet paukkuu ja lihakset soi.

Pikainen käynti taimikaupassa tuotti puutarhaan myös uuden tulokkaan: riippahopeapäärynän, Pyrus salicifolia ´Pendulan´.

Kuvassa hädintuskin erottuva hopeapäärynä korvasi tänä vuonna moninkertaisesti äitienpäiväruusut.

Arka tämä aarre on, joten ei auta kuin pitää sormet ja varpaat ristissä ja toivoa sille pitkää ikää. Onkohan kellään kokemuksia hopeapäärynän kestävyydestä 1b-vyöhykkeellä?

Hopeapäärynälle tilaa tehnyt, vastikään parturoitu rungollinen tuija pääsi uuteen paikkaan allaspuutarhaan.

Pohjasta rikkinäiselle ruukulle löytyi uutta käyttöä.

Koko viikonlopun kruunasi sirotuomipihlaja, jonka ensimmäiset kukat avautuivat sopivasti tänään.

Ihana viikonloppu!