Makeaa mahan täydeltä

Tuusulassa Pirilän kukkatarhassa oli olo kuin kaupan irtokarkkihyllyllä. Runsaasti laareja täynnä toinen toistaan ihanampia irtosipuleita: krookuksia, tulppaaneja, narsisseja, laukkoja, hyasintteja... Laarien vieressä tyhjät paperipussit vain  odottivat poimijaa.

Niinhän siinä kävi, että päätös olla ostamatta tulppaaneja unohtui. Ei mennyt montaa sekuntia, kun jo pussit pullistelivat laukkojen ja krookusten lisäksi tulppaanin sipuleita. 

Selkärangatonta touhua tämä puutarhastelu. Melkein kuin karkilla mässäily...

Tulipa Viridiflora China Town
löysi paikkansa kirsikkapuun juurelta.
Samassa paikassa kasvaa ennestään
Queen of Night - ja Shirley -tulppaaneja.
(kuva lainattu Kauppilan sivuilta)

China Townin kaveriksi Mount Tacoma
(kuva Exotic Garden).

Gerbrand Kieft -tulppaaneja
Flammentanz-ruusun juurelle
(kuva Korpikangas Siemen Frö).

Bleu Aimable -tulppaanin sävy jäi kyllä mietityttämään,
kun katsoin kuvia netissä. Kaupassa kuva näytti
sinisemmältä kuin netissä, jossa lähes joka sivustolla
hehkutetaan: "paras malvanvärinen tulppaani...
Malvan! Luulin ostaneeni sinisen tulppaanin.
(kuva Bloms Bulpsin sivuilta)

Sinilaukkaa istutin pelikentälle
penkkien reunassa kasvavien
pionien ja purppurakeijunkukkien väleihin
(kuva lainattu Exotic Gardenin sivulta).

Ja sinne sun tänne paaaljon paaljon ukkolaukkoja.
(kuva Viherpeukalot)

Sipulimaniaa

Hyväksi havaittuja narsisseja, aikaa myöten leviäviä scilloja ja keisarinpikarililjoja ja liljoja olen tähän mennessä laittanut maahan.

Kesän oranssit liljat siirsin talon taakse
ja niiden kaveriksi istutin pari keisarinpikarililjaa.

Pois siirrettyjen liljojen paikalla istutin vaaleanpunaisia liljoja. Josko nämä sipulit olisivat sitä mitä paketissa luvataan.

Scillat löysivät narsissien kanssa paikkansa lehmusten juurelta uuden autopaikan vierestä.

Vielä pitäisi saada jotain sipuleita lisää. Krookuksia ainakin. Ja laukkoja. Ja ehkä vielä lisää liljoja. Mutta ei tulppaaneita. Joka syksy katselen kaihoten kuvia kauniista tulppaaneista. Ja joka alkukesä manailen niiden rumia, nahistuvia lehtiä.

Reippaana puutarhurina voisin tietysti kerätä tulppaanit kukinnan jälkeen pois ja antaa lehtien nahistua rauhassa. Syksyllä voisin istuttaa samat sipulit uudestaan maahan. Mutta laiskana puutarhurina tyydyn vain ihastelemaan tulppaaneita kuvissa ja muiden puutarhoissa. 

Kaikkea ei aina tarvitse saada omaan pihaan.

Hortensia

Keväällä terassin ruukkuun, tuijan juurelle istutettu hortensia on vaihtanut väriä. Sinisenä istutettu ja välillä vihertävä on nyt kauniin vaaleanpunavihreä. 

Ja mummon alushousun värinen petuniakin
jaksaa vielä kukkia terassin suojassa.

Hauska tapaus, tämä hortensia.

Valioluokan perennoja

Muutama perenna ansaitsee puutarhassamme vilpittömiä kehuja pitkän ja kauniin kukintansa ja terveytensä vuoksi.

Vuosi sitten ostettu vaaleanpunainen väriminttu.

Vaaleanpunainen väriminttu talvehti hyvin, ei valloita kukkapenkkiä agressiivisesti punaisen sisarensa tavoin ja kukkii kauan. Todella kauan. Meidän puutarhassa kukinta alkoi jo heinäkuussa eli sitä on kestänyt jo yli kaksi kuukautta!

Äidiltä saatu valkoinen syysleimu.
Tässä rantakukan kaverina.

Valkoinen syysleimu kukkii myöhään, tuoksuu huikaisevan hyvälle eikä ole ainakaan tähän mennessä kärsinyt vielä koskaan härmästä. Joka vuosi se kasvattaa nätisti poikasia, jotka on helppo napata ja istuttaa muualle puutarhaan tai antaa ystäville. Vaikka korkeutta tulee melkein puolitoista metriä, se pysyy tanakasti pystyssä ilman sen kummempaa tukemista.

Ystävältä saatu syysmaksaruoho.

Syysmaksaruoho on niitä kasveja, joka on kaunis oikeastaan koko ajan: ensin keväällä, kun sen pienet, pyöreät versot vihertävät ensimmäisten perennojen joukossa sekä myöhemmin nuppuvaiheessa ja näin alkusyksyllä, kun se kukkii. Se on kivan "kompakti" kasvi, josta saa vaikka matalan reunusaidan. Tämä hauska idea löytyy videon pätkästä Planning a cottage garden, jonka olen listannut tuohon oikeaan laitaan otsikon Ideoita ja inspiraatioita -alle.

Satoisa vihervitriini

Keväällä lahjaksi saatu Kekkilän vihervitriini on ollut kovassa käytössä ja kokemuksia on kertynyt tomaatin, paprikan, salvian ja basilikan kasvatuksesta. 

Salvia ja basilika ovat viihtyneet vitriinissä mitä mainioimmin ja tomaatti on antanut satoa koko kesän, kiitos taimena hankitun ruukkutomaatin (niitä täytyy hankkia jatkossa useampi).

Ystävän ystävältä saadut, siemenestä kasvatetut kolme muuta tomaattia tuottavat nekin satoa. Kaikkien kolmen pitäisi muistaakseni olla eri lajiketta ja nyt päänvaiva onkin suuri...

Mikä tomaateista olikaan se vihreä laji?
Entä milloin tuo päärynänmuotoinen on kypsä poimittavaksi?
(kuvassa näkyvä musta pötkylä on muuten
katon automaattiaavaaja)

Voi, mikä riemastus, kun huomasimme, että paprikastakin tulee satoa! Kukkia oli paljon ja selviä paprikan alkuja on useita. Niistä kaksi on jo selvästi tunnistettavissa paprikaksi, muiden osalta taitaa kasvukausi loppua ennen aikojaan (ensi kerralla täytyy aloittaa kasvatus aikaisin).

Kuinka suureksi yksi paprika voi kasvaa?
Mistä tietää, että paprika on valmis poimittavaksi?

Melkein parasta satoa on tämä paprikaruukun alareunassa näkyvä ihanainen sammal! Sitä en taivasalla ole ikinä saanut aikaiseksi.

Kiusallisesti härmä pääsi valloilleen loppukesästä. Automaattisesti avautuva katto ei yksistään näköjään riitä turvaamaan riittävää tuuletusta vaan myös etuovet pitää muistaa avata (tämä opiksi ensi vuotta varten). 

Vielä kukkii

Vaikka kalenterin mukaan ollaan jo syksyssä, ei puutarha suostu luovuttamaan.  Moni perenna ja pensas on vielä täydessä loistossaan. 

Keltaiset lehdet nurmikolla paljastavat, että
jalava alkaa jo valmistautua uuteen vuodenaikaan.

Syysleimujen loistetta.
Alhaalla vasemmalla ihana syysvuokko.
Niitä pitää saada ensi vuonna lisää.

Leonardo da Vinci -ruusu ja valkoinen syysleimu.

Itseä kyllä vähän harmittaa ettei puutarhasta tule enää nautittua (tai ei ehdi nauttia) yhtä paljon kuin keväällä ja kesällä. Mihin syksyisin on aina mukamas niin kiire?

Betonileikkiä

Tieprojekti alkoi olla loppusuoralla, kun mies toi kottikärryllisen betonia luokseni ja vihjaisi, että olin joskus sanonut tarvitsevani betonia johonkin "taiteiluun". Laiskuus oli parina kesänä vienyt voiton ja betonisten raparperinlehtien valaminen oli aina jäänyt pelkäksi aikomukseksi. Mutta nyt oli pakko toimia, kun valmiiksi sekoitettu satsi betonia nökötti nenän edessä. 

Eikun hakemaan raparperinlehtiä naapurin puolelta. Luvan kanssa tietenkin. Kaksi lehteä nappasin, ja toisen palautin betonisena versiona takaisin kiitokseksi lehdistä.

Mitään mallikappaleita ei lehdistä tullut.
Omaksi jäänytkin on reikäinen,
joten ainakaan vesiastiana sitä ei voi käyttää.

Vähän oikaisin ohjeissa. Jätin öljyllä sivelyn väliin ja lätsäsin betonin suoraan lehden päälle. Ihan hyvin lehti kuitenkin irtosi kuivuneesta massasta.