Alla pallohortensia Grandiflora, jonka kasvu on ihan karannut käsistä. Siirsin sen vuosi sitten tuohon puutarhan ehkä märimpään paikkaan. Vähän jännitti, miten se siinä selviää vaikka hortensiat pitävätkin kosteudesta. Paikka näyttää kuitenkin sopivan sille hyvin.
Sateisesta kesästä pitävät myös jaloangervot. En muista, milloin ne viimeksi olisivat olleet yhtä reheviä. Korkeimpien jaloangervojen kukat ovat vielä nupussa.
Väriminttu on myös tänä kesänä näyttänyt parhaimmat puolensa. Aikoinaan sain ystävältäni yhden alun, jota olen sittemmin jakanut ja istuttanut puutarhaan useampaankin kohtaan. Tänä vuonna se näyttää viihtyvän erityisen hyvin takapihan tulipenkissä.
Oranssina kukkiva syyshohdekukka Helenium Moerheim Beauty sopisi hyvin tulipenkkiin yhdessä "vaaleanpunaisten" liljojen kanssa mutta en enää uskalla siirtää sitä. Vaihdoin sen joskus tähän paikkaan, koska se ei näyttänyt viihtyvän aiemmassa ollenkaan. Tässä paikassa se on kasvanut ja kukkinut hyvin eikä ole edes tarvinnut tukea pysyäkseen pystyssä. Joten kukkikoon vielä toistaiseksi tässä.
Kyseinen syyshohdekukka on kukinnon alussa aivan tummanpunainen. Kukinnan edetessä väri muuttuu oranssisemmaksi. Se sopii hyvin yhteen sinisen rantatädykkeen ja mustanpunaisen seljan, Black Lace, kanssa. Rantatädyke on tänä kesänä aivan surkea. Normaalisti se kukkii valtoimenaan syyshohdekukan korkuisena. Nyt siniset kukat eivät edes erotu kuvassa.
Äskettäin luin jostain, että mustaseljan kukinnot ovat Etelä-Euroopassa mitä suurinta herkkua. Vaaleanpunaiset kukat kuulemma friteerataan ja paistetaan pannulla! Pitäisiköhän kokeilla ensi vuonna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti