Peikkopolku

"Lehdossa", grillikatoksen takana kiemurteleva peikkopolku kaipasi talven jäljiltä paikkausta ja lisää kuorikatetta. Polkua kohentaessa keväthuuma vei mennessään, ja innostuin samalla, ex tempore, toteuttamaan jo pitkään ajatuksissa muhineen suunnitelman polun jatkamisesta pelikentälle päin. 

Kuvassa näkyy polun alkupiste grillikatoksen luona eli sen vanha osa. Ennen polku päättyi jo kuvan oikeassa ylänurkassa näkyvän rodon kohdalla, ja jatko oli epämääräistä sammal-rikkaruoho-savi-nurmikkoa.

Polun jatko-osan reunaan keksin hyödyntää vanhoja, toisaalla puutarhassa turhaksi jääneitä turveharkkoja. Talikon avulla sain kuin ihmeen kaupalla kaivetuksi maasta riittävän monta harkkoa melkein ehjänä uuden polunpätkän reunalle. Jo valmiiksi vanhan ja kulahtaneen näköisinä nämä uusvanhat harkot eivät erotu polun aiemmista harkoista liikaa ja vielä, kun saavat ajanmyötä sammalta pintaansa, sulautuvat kokonaisuuteen täydellisesti!

Vielä tekisi mieli lisätä tuijia harkkojen vasemmalle puolella. Leikattu, kaartuva tuija-aita voisi olla ihan hauska täydennys, joka myös rajaisi aluetta naapureihin   päin ja helpottaisi ruohonleikkurilla ajoa harkkojen vieressä.

Toinen tuumailun kohde on polun jatkaminen vielä tästäkin eteenpäin, aivan kapean nurmikäytävän loppuun saakka. Isomman nurmialueen reuna voisi olla polulle luonnollisin päätekohta.

Saas nähdä, mitä kaikkea sitä keksiikään vielä tehdä vappuviikonloppuna!

Kevätherkkuja

Hetkittäiset lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat houkutelleet ensimmäiset kevätkukkijat värittämään muuten vielä niin ruskeanharmaata maisemaa.

Krookusten violettia ilotulitusta koristeomenapuun juurella.

Kevätkurjenmiekat koristavat jo pelikentällä varjopenkin reunaa. En muistanutkaan, että nämä kukkivat ihan ensimmäisten joukossa.

Talven jäljiltä löytyy aina lehtiä vaikka kuinka yrittää ne siivota syksyllä tarkasti pois. Onneksi lehdet eivät pidättele näitä sinnikkäitä keväänairueita.

Ja yllätysten yllätys! Ritarinkannuksetkin puskevat maasta ensimmäisten joukossa. Niille taisi vihdoin löytyä sopiva paikka pelikentälle viime kesänä tehdystä uudesta päätypenkistä.

Mutta tässä kaikista kevätherkuista se kaikkein herkuin: vihdoin alkaa kasvihuoneunelma käydä toteen!

Lattian tärytyksen jälkeen pitää vielä laittaa kiveys paikoilleen, asentaa lasit ja siistiä kasvarin ulkopuoli. Ja rakentaa aita-kompostiyhdistelmä kasvarin taakse. Ja... ja...tekemistä vielä siis riittää mutta nyt ollaan sentään näin pitkällä.

Pönttöjä kerrakseen

Puutarhakirjallisuuden lisäksi olen hurahtanut pönttöihin. Siis koristelintupönttöihin söpöine muotoineen ja teksteineen kuten "Bed and Breakfast", "Rooms to rent" ja niin edelleen.

Haaveena on täyttää grillikatoksen takaseinää pöntöillä ihan vaan huvin, harrastuksen ja koristeellisuuden vuoksi. Onpa jokunen tinttikin käynyt pyörähtämässä näiden sisällä mutta ainakaan vielä ei kukaan ole asettunut taloksi.

Paras paikka löytää persoonallisia pönttöjä on Koiramäen Pajutalli. Sinne jäi muutama viikko sitten monta ihanuutta odottamaan ja vain nämä kaksi alinta lähtivät tuolloin matkaan.

Tuttuja kevään merkkejä

Mieli halajaa ulos aurinkoon mutta on pakko tyytyä kuikkimaan kirkasta valoa sohvan pohjalta. Perinteinen kuume on taltuttanut orastavan puutarhakuumeen ja innon ruveta tosi toimiin pihalla. Huonoa tuuria sairastua juuri nyt mutta minkäs teet.

Sen verran on puutarhakuumeelle ollut pakko antaa periksi, että pikainen pihakierros kännykän kanssa oli pakko tehdä. Ja arvaus osui oikeaan. Ensimmäiset krookukset ovat jo näkyvissä!

Jouluruusun nuppuja on jo näkyvissä.

Ja tuoksuköynnöskuusaman silmut ovat aukeamaisillaan.

Taivas on kirkkaansininen, aurinko paistaa eikä lunta ole kohta enää missään. Ihanaa elämää!

Kevättä ruukuissa

Tyttären ottamat auringonpaisteiset kuvat viime viikonlopun kukkasaaliista siivittävät ajatukset kohti kevättä.

Säilyisivätpä esikot niin kauan, että saisin istutettua ne maahan.

Kalenterin mukaan kevät alkaa 15 päivän päästä. I-ha-naa!

Uusi lisä puutarhakirjojen paksuun pinoon

Tunnustan. Olen lehti- ja kirjahullu. Hyllyt notkuvat kirjoista entuudestaan mutta silti kokoelmaa pitää aina täydentää uutuuksilla. 

Nyt tarkempaa lukemista odottaa vastailmestynyt Suomen kauneimmat puutarhat -kirja, jonka hain postista eilen. Minervan kustantama ja Kirsi Tuomisen toimittama, yhteistyössä Viherpiha-lehden kanssa toteutettu kirja esittelee 20 suomalaista puutarhaa. Kaikki puutarhat on esitelty aiemmin lehdessä mutta ainakaan minua se ei haittaa. Pidän itse juurikin tällaisista fiilistelykirjoista, joiden kautta pääsee kurkistamaan erilaisiin puutarhoihin.

Huvikseni pinosin yhteen kaikki puutarhaan liittyvät kirjat, kuten jossain blogissa muistelen jonkun tehneen jo aiemmin, ja aikamoinen kasa kirjoja onkin ehtinyt kertyä. En kyllä tiedä, onko ihan viisasta laittaa tätä kuvaa näytille, kun mieskin saattaa joskus tänne blogiin kurkistaa... mutta otetaan riski. Onhan maailmassa suurempiakin paheita kuin kirjojen keräily. :-)

Ensimmäisin puutarhaan liittyvä kirjani oli Otavan Puutarhakirja vuodelta 1993.

Jos se aikoinaan avasi kokonaan uuden maailman niin Eija Klaucken Englantilainen puutarha suorastaan räjäytti tajunnan. Sen jälkeen ei elämään vuosikausiin mahtunut mitään muuta kuin puutarha ja kasvit. 

Kaikkia näitä kirjoja muistellessa on hauska huomata tietynlainen kehityskaari niiden hankkimisessa ja lukemisessa. Aluksi kiinnostivat tietopainotteiset kasvikirjat perennoista, köynnöksistä, pensaista ja puista. Näitä seurasi pihan rakentamiseen ja suunnitteluun liittyvä kirjallisuus. Ja nyt vaan fiilistelen puutarhoja kuvailevien kirjojen parissa. Kehitys on tietenkin kulkenut käsi kädessä puutarhaharrastuksen kanssa. Alussa oli tärkeä imeä itseensä suuri määrä tietoa, joka sitten piti osata hyödyntää oman pihan suunnittelussa. Ja nyt on fiilistelyn vuoro, kun lähes koko puutarha alkaa olla täyteen rakennettu.

Jo pitkään ylivoimainen suosikkini on ollut Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Suomalaisia unelmapuutarhoja. Saapa nähdä viekö uusi hankinta siltä ykköspaikan.

Lumi...u...kko

Vaihteleva sää on tarjonnut vesikelien lomassa kunnon lumipyryjä eikä lumitöiltä ole tänä talvena voinut välttyä. Märkä lumi on ollut niin raskasta, että välillä koko pesue on komennettu lumenpuhdistustalkoisiin. 

12-vuotias nuorimmainen keksi varsin näppärän tavan hoitaa tämä mielestään ikävä velvollisuus: pihatien voi putsata lumesta samalla, kun pyörittää palloja lumiukkoa varten!

Osaisipa itsekin ottaa aina ilon irti ikävistä velvollisuuksista.

Veikeitä valkoisia hahmoja on pihallamme näkynyt muutoinkin, sillä eräänä päivänä terassilla puikkelehti lumikko. Kuvat ovat tavallistakin huonolaatuisempia, kun piti äkkiä napata kännykällä kuvat ikkunan läpi. Hyvin niistä kuitenkin tuon valkoisen pötkylän erottaa.

Lumikko on asustellut pihapiirissä tai sen lähistöllä niin kauan kuin mekin, todennäköisesti vieläkin pitempään. Melkein joka talvi se on vilahdellut salamana milloin missäkin mutta koskaan aiemmin sen touhuja ei ole pystynyt seuraamaan näin pitkään. Oravia sen sijaan ei tänä talvena ole näkynyt. Suuttuivat varmaan, kun pähkinäbaari on ollut suljettuna koko talven.